Kun Minna oli mennyt, sanoi Esko:
— Ei Minnasta ole sairaanhoitajaksi. Oletko nähnyt, mitenkä eno kärsii, kun hän vaihtaa kääreitä tai kohentaa vuodetta? Nyt tarvittaisiin äitiä. Vaikka jonkun toisenkin äitiä, tai sopivaa tätiä hoitamaan enoa.
— Tätejäkin on niin monenlaisia. Kysytään Minnalta, olisiko enolla sellaisia sukulaisia, jotka eivät olisi hankaloita arkioloissa, sanoi Simo.
— Kun ei olisi sairautta, niin miehillä olisi parasta olla ilman hameväkeä. Paitsi palvelijaa, niinkuin Minna.
Pojat menivät puhuttelemaan Minnaa keittiöön.
— Eikö Minnasta olisi vahinko, jos eno mätänisi tai tärveltyisi jollain muulla tavalla? kysyi Simo.
— Mitä tuo onneton poika puhuu? Tohtorin arvoista miestä ei ole koko maassa, paitsi Kuortaneen suntiota.
— Enolla on kamalan kuivaa maata yksin kaiket päivät. Täällä tarvittaisiin nyt toinen nainen, joka hoitaisi enoa ja asettaisi kukkia vuoteen viereen.
— Kristallimaljakkoon.
— Ja pyyhkisi tuskanhien otsalta hajuvesinenäliinalla ja muuta sellaista. Miinakin ehtisi silloin keittää ruokaa ja siivota ja povata korteista enon terveydestä.