Hän nousi tuoliltaan ja lähestyi poikia.
Esko pani sormen varoittaen huulilleen ja katsoi viimeistä ostajaa, joka juuri poistui. Sitten hän sanoi:
— Saammeko puhua häiritsemättä neidin kanssa. Meillä on tärkeä asia.
— Hurjan tärkeä, vahvisti Simo.
— Puhukaa vain täällä. Minulla ei ole salaisuuksia, enkä minä tunne teitä, sanoi neiti ja katsoi epäilevästi poikia.
Esko otti taskustaan kosmoskynän, kasteli sen suussaan ja kirjoitti kämmenelleen: "Elis Someri" ja näytti sen neidille.
— Tulkaa sitten tänne sisähuoneeseen, sanoi tämä hämmentyneen näköisenä.
— Ketä omituisia poikia te olette ja mitä te tahdotte? kysyi hän, kun kaikki olivat istuutuneet.
— Me olemme Linjan poikia, Esko ja Simo, tai käännettynä: sisko ja emo.
— Voi sanoa myöskin Simo ja Esko, emo ja sisko.