— Jos ajattelet Hetti neitiä, niin kyllä hän on hieno ja sivistynyt nainen. Mutta menkää nyt nukkumaan että jaksatte huomenna kouluun.
Kun pojat olivat nukkumaisillaan, pisti Minna päänsä ovesta ja sanoi:
— Maailma on täynnä viekkautta, joka sokaisee yksinkertaisia ihmisiä, eritoten miesväkeä. Ei pidä luottaa sellaiseen, joka verhoutuu ystävyyden mantteliin ja kalastaa sameassa vedessä. Ne kalat tarttuvatkin helposti onkeen, jotka harvoin näkevät kiemurtelevia matoja. Ette tekään aavista, minkä asian te olette panneet alulle, mutta minulla on sydäntä orpoja ja avuttomia miehiä kohtaan. Minä varoitan vain siitä hapatuksesta, joka tänäpäivänä on tullut tähän taloon.
— Itsehän Minna tahtoi, että tänne tulisi joku auttamaan. Minusta
Hetti täti ei ole mikään kiemurteleva mato, sanoi Simo.
— Minä puhun vain esikuvilla ja esimerkeillä. Minä tunnen, kun vaara uhkaa ja myrsky nousee ja pimeyden lähteet aukenevat.
— Minna on nyt mälvällä tuulella, sanoi Esko.
— Mutta Järtekryyniä hän ei saa pitää sylissään. Ei.
Ovi sulkeutui ja pojat nukkuivat tyytyväisinä huolimatta Minnan aavistuksista.