— Ketä on pistetty kynällä?
— Velberg pisti Simoa ja Simo heitti kieliopin ja sai muikkarin, niinkuin minä selitin. Enkä minä kantele, mutta Simo käski kertoa.
— No nyt olet tehnyt sen. Mene nukkumaan, minulla on työtä.
— Mutta holhoojan täytyy kirjoittaa nimensä päiväkirjaan.
— Missä Simo on?
— Hän kiskoo tuohta haloista Minnalle ja pelkää enoa. Hän lupasi minulle 5 metriä käytettyä filmiä, jos minä sovittaisin enon. — Ihmiset suuttuvat niin eri tavalla, eikä me olla vielä nähty enon kiivastuvan.
— Miksi minä tekisin sen sitte nyt?
— Ehkä se ei ole tarpeellista, sanoi Esko iloisena.
— Taitaa se kuitenkin kuulua holhoojan velvollisuuksiin. Mutta eikö saksanopettaja suuttunut tarpeeksi?
Tohtori kulki edestakaisin huoneessa ja pohti uutta tilannetta. Viimein hän sanoi: