Kotiin tullessa muistui Simon asia mieleen. Tämä ilta, joka oli ollut niin kiintoinen Eskosta, oli päinvastainen veljelle.
Kun sähkö syttyi, näki hän Simon makaavan vuoteessaan silmät ummessa hengittäen raskaasti. Esko huomasi heti, että uni oli teeskenneltyä.
Pöydällä oli isolle piirustusarkille piirretty kuva. Iso punainen käsi piti vertatippuvaa korvaa riipuksissa. Toisessa kädessä oli kirves. Alle oli kirjoitettu:
"Kostajan kourissa."
— Kuule, Simo. Sinä täytät pian 13 vuotta, jätä nyt jo tuollaiset lapsellisuudet. Pikku Terttu parka ei tarkoittanut mitään pahaa. Hän antoi sille, joka ei vielä ollut saanut sormusta, sanoi Esko.
Simo nukkui yhä.
— Varo tekemästä hänelle koiruutta. Tytöt pyörtyvät ja tärveltyvät hyvin vähästä, jatkoi Esko.
Simo melkein kuorsasi.
— Hetti tätikin oli vihainen sinulle tänä iltana. Mitä sekin meinasi, kun sinä joit kuusi lasillista mehuvettä?
— Neljä minä join, enkä yhtään enempää, oikaisi Simo.