— Hyvää huomenta. Tässä on kirje Tertulta.
— Heitä uuniin. Minä en välitä sellaisen kirjeistä, sanoi Simo ja sieppasi kirjeen, jota hän alkoi lukea.
— Se on hullu muoti, että kun toinen pyytää anteeksi, niin täytyy antaa. Toista se on, kun sovittaa pahat tekonsa, murisi Simo.
— Entäs lakkatanko? Sehän on sovittamista.
— Kelkkaria minä hänen lakkatangoistaan, sanoi Simo hiukan rauhallisempana ja lisäsi:
— Pistä kostotaulu uuniin. Tytöt ovat kuitenkin vihoviimeisiä ihmisiä.
Minä en mene enää ikinä tällaisiin kutsuihin.
— Minä menen, sanoi Esko.
— Etkö sinä saanut tarpeeksesi?
— En.
— Etkö täksikään illaksi, kosk'et tule nukkumaan?