— Se puuttuisi vielä!
Nyt oltiin asemalla, otettiin jäähyväiset ja erottiin. Jäljessään pojat kuulivat ukon mumisevan:
— Vai on Laitisella niin viljalti olutta.
Naimi-täti löytyi helposti asemalta, hän oli sovitussa paikassa.
— Tervetuloa, rakkaat lapset. Otetaan ajuri, huomenna saamme sitten tavaranne kotiin. Nyt on niin myöhäistä. Kotona odottaa meitä vahva illallinen. Olette kai nälkäisiä? puheli täti hommaten ja järjestellen.
Pian saavuttiin tädin kotiin Ratakadulle. Siellä pojat kohteliaisuudesta söivät enemmän kuin jaksoivat, sillä he olivat syöneet pitkin matkaa eväitään.
Sitten täti näytteli huoneita puhuen yhtämittaa.
— Tässä on ruokailuhuone, tässä minun huoneeni ja tuossa asuu Ossi.
— Kuka on Ossi? kysyi Sarri.
— Hän käy samaa koulua kuin tekin ja on asunut luonani jo vuoden. Ossi on viimeisellä luokalla ja hyvin herttainen ja kohtelias poika. Hänen esimerkkiään teidän tulee seurata. Mutta tässä on oma huoneenne. Mitä pidätte siitä?