— Kiitos, se on kuin isojen poikien huone, kirjoituspöytä, kirjahylly ja keinutuoli. Tämä vasta on kivaa, huudahti Sarri ihastuksissaan.
— Osataankohan me asua tässä? kysyi Seppo katsellen komeaa seinämattoa.
— Eikös se hieno neiti voisi olla täällä?
— Kuka neiti?
— Se joka avasi oven, kun tulimme.
— Sehän oli Lempi, meidän kotiapulaisemme. Tuossa hän onkin. Tässä on
Sakari ja tämä on Seppo, tervehtikää nyt, pojat.
— Terveisiä Karjalohjalta, sanoi Seppo.
— Niin juuri, lisäsi Sakari.
— Tervetuloa ihmisten ilmoille, toivotti Lempi ja meni pois.
— Järjestäkäähän nyt tavaranne paikoilleen. Mutta ennenkuin aloitamme yhdyselämämme ehdotan, että sovimme menettelytavoista. Olen kirjoittanut tähän paperille toivomuksiani, sanoi Naimi täti ja luki: