"Pojat eivät karkaa merille, eivät osta aseita, eivät käytä laskuvarjoa eivätkä tuo kulkukoiria taloon. Jokaisella on henkilökohtainen vapautensa, jota ainoastaan soveliaisuus rajoittaa."
— Tädillä voi olla jokin erilainen soveliaisuusraja, kuin meillä.
Pannaan kuolemanvaara sen sijaan, sanoi Sakari.
— Mikä kuolema täällä Ratakadulla uhkaisi näin rauhanaikana? ihmetteli täti. — Mutta pannaan omatunto sen sijaan.
— Olkoon menneeksi, mutta minä en vastaa Sarrin omastatunnosta, se on eri kiero silloin kun hän joutuu kiikkiin, sanoi Seppo.
— Pyh! Seppo ei ymmärrä minun erikoista elämisen taitoani, tiuskaisi
Sakari.
— Onko teillä ehdotuksia ja lisäyksiä tähän sopimukseen? kysyi täti.
— Me haluaisimme nukkua myöhään lupapäivinä, pitää kutsuja syntymäpäivinä, käydä koiranäyttelyssä ja katsomassa sivistäviä elokuvia, niinkuin Suomisen Ollia, ja pitää matelijoita ja nilviäisiä ja sammakon mätiä lasipöntöissä, lateli Sakari.
— Me luvataan kiilloittaa neljä paria toisten kenkiä viikossa ja leikata pois tädin liikavarpaat ja riippuvat syntymämerkit, lisäsi Seppo.
— Se on liikaa, torjui täti. — Sitten voimme kaikki allekirjoittaa sopimuksemme.
— Jeh! Omalla punaisella verellä.