— Selitetään sitten, että kaikki johtuu kiitollisuudesta, ehdotti
Sarri.
Pojat erosivat tyytyväisinä suuriin saavutuksiinsa. Pieni eripuraisuus oli jo kokonaan unohdettu.
Kun Lempi tuli aamulla seitsemältä herättämään poikia, olivat nämä jo pukeutuneet ja kiiruhtivat torille.
Sinne saavuttuaan he kulkivat kukkakauppiaan luota toisen luo. Mutta kukat olivat hyvin kalliita, isollakin rahalla sai vain vähäpätöisen kimpun.
— Kuulehan, Seppo, kun kerran maksaa rahaa, niin pitäisi saada jotain kestävää. Ostetaan paperiruusuja, tässä on kauniita. Ne ovat kiinni seppeleessä, mutta ehkä ne irroittaisivat ne? sanoi Sarri.
— Annetaan seppele, sehän on vielä komeampaa. Kun saataisiin vielä nauhat niihin, niin kirjoitettaisiin jotakin kiitollisuudesta.
— Kyllä minulla on sinivalkoista nauhaa. Viedäänkö seppele vanhan vai nuoren ihmisen haudalle? kysyi myyjätär.
— Viisikymmenvuotisen mehevän rouvan syntymäpäiville se on.
— No, jokaisella on oma makunsa. Panenko nauhat mukaan?
Pojat ostivat havuista sidotun seppeleen, jossa oli vaaleanpunaisia paperiruusuja, ja sinivalkoinen nauha sidottiin syrjään.