— Kuuliko Naimi-täti selvästi sanat? kysyi Sarri.
— Kyllä minä kuulin osapuilleen, muitta teidän täytyy kirjoittaa ne minulle paperille, että voin säilyttää muistona. Kuka on sepittänyt niin kauniit sanat lauluihin?
— Eikö täti voi arvata? kysyi Risto.
— Sinä varmaan, poikaseni, sanoi Naimi-täti hymyillen.
— Ei yksinään, sanoi Sarri.
— Vai niin, sinäkin olit mukana. Kiitoksia nyt vaan kaikille.
— Meillä on vielä yksi laulu, mutta toiset eivät tahdo että sitä lauletaan, sanoi Risto.
— Teidän täytyy välttämättä laulaa se laulu, pyysi Naimi-täti.
— Silloin minä menen pois, sanoi Seppo. — Tule sinäkin Sarri.
— Minä en olisi uskonut Ristosta tuollaista, sanoi Sarri. Pojat lauloivat jo: