Seppo makasi silmät ummessa ja koetti nukkua. Mutta päässä surisi ja ajatukset kiersivät Sakarin kertomuksessa. Leijonanmetsästäjä, intialainen myrkky, hullut veljet, kuolleet sisaret jyskyttivät aivoissa, ja lopulta kuului vain mur, mur, mur — — —
— Nukutko Seppo? Tässä on sinulle kylmä kääre otsallesi ja mehua janoa sammuttamaan, kuuli hän Naimi-tädin puhuvan.
— Kiitos, se oli ihanaa.
— Antaisinkohan sinulle aspiriinia?
— Sakari antoi jo lääkettä, jota hän oli saanut leijonanmetsästäjältä, joka sanoi mur, mur.
— Lapsi parka, kuumeesi on taitanut nousta.
— Mutta hiiri kuoli siitä ja salapoliisi oli nuoruudessaan ollut pakkotyössä.
Naimi-täti meni puhelimeen ja pyysi tohtori Haltia tulemaan Sepon luo.
Sitten hän istuutui taas sairaan sängyn viereen.
— Saanko vettä, pyysi Seppo. — Mutta älä vain anna sitä intialaista myrkkyä, josta Murrit kuolivat.
Tohtori Halt saapui, mittasi kuumeen, antoi määräyksensä ja rauhoitti
Naimi-tätiä.