— Tässä seisoo vain että Laitinen.
— Lieköhän ollut Oraskylän Laitisia?
— Tämä on vain pilajuttu. Hän sanoi…
— En minä ihmettelisi yhtään jos olisi Juhana Laitinen, se ei ole ikinä välittänyt kieltolaista.
— No, se Laitinen sanoi, että kyllä ruusu siitä toipuu, se on vain jälkihumalassa.
— Mistähän se Laitinen sitä olutta saa? Kaikkia ne sitten lehteen panevatkin. Kun minä tulen kotiin niin panenpa Laitisen kovalle.
— Näihin pilajuttuihin ne panevat mitä nimiä vain sattuu ja laittavat kokoon jututkin omasta päästään, keskeytti neiti Sarrin ja ukon keskustelun.
— Mutta saiskohan ottaa tuon lehden? Ei ne sentään ihan tyhjästä keksi. Merkit sopii akuraatisti Juhana Laitiseen, taitaa olla Laitiskalla ruusukin. Mitä nuori herra meinaa?
— Varmasti se oli Juhana Laitinen Oraskylästä, koska merkit sopii, vastasi Sarri katsoen ukkoa vakuuttavasti silmiin.
— Jahaa niin minäkin, sanoi ukko ja pisti lehden taskuunsa ojentaen markkaa neidille.