Mistä syystä niin arvelette?
Jöns Barrus.
Ovatpa minulla silmät, vaikka ovatkin vanhat! Kun tuo korea, ihana neiti Anna tuli puotiini joitakuita kauniita Saksan kankaita ostamaan, taikka milt'ei ostamaan, niin kuitenkin silmäilemään, ja sinä, nuori sankarini, samassa satuit kulkemaan ohitse, enkö nähnyt mitkä tuliset silmäniskut loit — Saksan kankaihini! He! he!… he!..
Bartholdus Simonis.
Te olette erhettynyt, herra Barrus!
Jöns Barrus.
Aivan olenkin, sillä varmaan arvelin, ett'eivät minun Saksan kankaani teitä, nuori herrani, paljon viehättäneet! He! he! — Taas kirkossa kuin istuitte — enkö huomannut kuinka silmänne tulta leimahtaen….
Bartholdus Simonis (keskeyttäen).
Kirkossakin olette erehtynyt, herra Barrus!
Jöns Barrus.