Puhemies (tulee hätääntyneenä sisään, Raski jäljessään). Onko hevoseni karannut?
Antti. Kuuluu karanneen.
Puhemies. Pahusko sitä nyt riivasi, kun karkuun lähti? (Juoksee ulos.)
Raski. Lempo ties, mitä tuo lienee pelästynyt. (Seuraa puhemiestä ulos.)
Elli. Hah, hah, hah, tuo oli varmaan Eskon kujeita! Luulen, että hän on tahallaan päästänyt hevosen irralleen.
Antti. Niinkö arvelet? Katsotaanpas ikkunasta, minkälainen kilpajuoksu siitä syntyy? (Tähystävät ikkunasta ulos.) Hah, hah, hah, katsopas tuonne? Isäsi ja vieras mies juoksevat tuolla kujalla jäljekkäin kuin heillä olisi paholainen kintereillä.
Elli. Huu nyt lensi vieras mies nurin.
Antti. Hei! Isäsi kompastui häneen ja kellistyi hänkin.
Elli. Hah, hah, hah, nyt he piehtaroivat vierekkäin hangessa. Hullunkurista menoa!
Antti. Katso! Esko viskasi hevosta kalikalla, ja nyt se jouduttaa juoksuaan. Aika veitikka tuo Esko, juoksuttaa ukot puolikuoliaiksi.