Rouva kehoitti insinööriä ostamaan häneltä revolverin lisäksi — sillä yksi revolveri oli jo ennestään, ja insinööri sen ostikin.
Seuraavana päivänä herrasväki Nilsson matkusti eteenpäin ja saapui Werhne-Udinskiin elokuun 5:ntenä. Baikal-järven rannikolle he tulivat elok. 6:ntena. Siellä oli pari päivää odotettava höyrylaivaa.
Matka Nertšinskistä Werhne-Udinskiin asti oli metsätöntä aron tapaista. Pitkällisen poudan takia oli ruoho maassa kuivunut ja lakastunut niin, että ihmiset vedättivät heiniä monen peninkulman takaa.
Mongolilaiseen rotuun kuuluivat tämänkin seudun alkuasukkaat. Heidän ihonsa on keltainen, tukka suora, karkea ja aina pikimusta, silmät ovat vinossa asennossa ja mustat sekä kiiluvat kapeassa raossa silmäluomien välissä. Baikalin ja Amurin välisillä seuduilla asuvat burjaatit ovat taitavia pyydystämään ja kesyttämään sekä hoitamaan hevosia. Tätä ennen on jo kerrottu Siperiassa käytetystä ajokalusta tarantassista, jollaisella myöskin amiraali Furuhjelm matkusti. Itä-Siperiassa käytetty tarantassi on Nilssonin kertomuksen mukaan pienempi, mutta senkin eteen valjastetaan vähintäänkin kolme hevosta. Baikalin takaisilla mailla on tarantassi nelipyöräinen ja keskimmäinen hevonen ohjaa kulkuneuvoja. Sen sivulle valjastetut voivat olla puolivillejä. Nilsson kertoo, että hän matkallansa usein sai villin hevosen, jota hillittiin kiinnipitäen joko suitsista tai korvista, kunnes ajaja oli ehtinyt nousta kuskipenkille. Kun hevonen laskettiin irti, syöksähti se eteenpäin hurjaa vauhtia. Kyytimaksu laskettiin puolestatoista neljään kopeekkaan virstalta jokaista hevosta kohti.
Ajaessa tarantassi pehmeästi keinuu ja siihen matkustaja tekee itselleen makuuvuoteen, jolle heittäytyy täysissä vaatteissa. Yöksi vedetään peitteeksi turkki. Nilsson lupasi kyytimiehelle 20 kopeekkaa, jos hän ajaisi hyvästi. Siihen ei tarvinnut antaa kahta kehoitusta. Matkustajat koettivat nukkua luottaen siihen, että kyllä Herra hullut hoitaa. Kyytimies herätti matkustajat seuraavassa majatalossa.
Pisin matka, minkä matkustajamme yhden vuorokauden kuluessa ehtivät kulkea hevoskyydillä, oli 270 virstaa ja sillä matkalla muutettiin hevosia 10—12 kertaa. Missä soveltui, siinä aterioitiin. Kerran oli kesäyö niin pimeä, että arolla ajettiin eksyksiin, mutta kun ajettiin kahdella tarantassilla samassa seurassa, niin kyytimiehet riisuivat kaksi hevosta ja ratsastivat eri haaroille etsimään sähkölennättimen paaluja. Tarantassissa sytytettiin kynttilä, etteivät miehet eksyisi pois ajopeleistä ja kun viimein toinen miehistä löysi tien, niin hän tulitikulla antoi merkin ja sillä tavoin tultiin jälleen oikealle tielle.
Kun Baikal-järven poikki oli laivalla kuljettu yön aikaan, saapuivat matkamiehet elokuun 9 p:nä Siperian pääkaupunkiin Irkutskiin. Se on iso ja komea kaupunki, jossa on paljon kivitaloja ja hyvin varustetut kauppapuodit, samoin kuin muissakin Venäjän läänien pääkaupungeissa. Irkutskissa Nilsson osti vielä yhden turkin entisten lisäksi sekä muutamia patjoja, jotta heillä olisi vähän pehmeämpää ajopeleissä, sillä heillä oli vielä 1 600:n virstan maamatka jäljellä Tomskiin, missä jälleen alkaa vesitie virtaa myöten.
Irkutskista lähdettiin elok. 11. p:nä ja he tulivat 13 p:nä Nišne-Udinskin kaupunkiin, 15:ntenä Kainskiin ja 16 p:nä Krasnojarskiin. Viimeksimainittua kehuu Nilsson muistelmissaan pieneksi ja somaksi kaupungiksi. Pitkiä matkoja kulkevien on tarvis ostella kaupungeissa matkaeväitä ja Krasnojarskissa sai ostaa arbuuseja ja muita hedelmiä, sekä varsin hyvää vehnäleipää, teetä, sokeria y.m. Postiasemilla tai majataloissa sai käyttää teekeittiötä ja oli tavallisesti saatavissa maitoa ja munia. Joskus sai päivällistäkin, jolloin useimmiten tarjottiin kaalikeittoa ja lihaa.
Krasnojarskissa herrasväki Nilsson asettui hotelliin levätäksensä vuorokauden, sillä pitkät matkat rasittavat. Tavallisesti olivat he matkustaneet yhtämittaa 4—6 vuorokautta ja sitten taas levänneet yli yön jossakin kaupungissa. Krasnojarskin hotellissa vapaaksi jääneessä huoneessa oli juuri ennen heitä asunut venäläinen junkkari, jonka matkatavarat vielä olivat huoneessa. Yöllä heidän maatessaan oli junkkari käynyt ottamassa tavaransa pois lähtiessään. Aamulla, kun matkamiehet heräsivät, kaipasi rouva Nilsson vyötänsä, jonka sisään oli 100 ruplan seteleinä neulottu kaikki heidän matkarahansa. Ymmärtää, miten he säikähtivät, mutta pelkkään säikähdykseen tämä tapaus päättyi. Vyö oli yöllä irtautunut ja pudonnut lattialle, mutta helposti he olisivat voineet menettää kaikki rahansa.
Elokuun 17 p:nä he tulivat Atšins-nimiseen pikkukaupunkiin ja 18 p:nä saavuttiin Marinsiin. Nämä paikat ovat Jenisein ja Ob-joen lisäjokien varsilla ja kaupunkiin tullessa piti aina kulkea joskus kaksikin kertaa lautalla joen poikki.