Tomskin kaupunkiin he tulivat elok 19 p:nä ja viipyivät siellä viikon päivät. Vieraalla paikkakunnalla he saivat hauskan yllätyksen tavatessaan suomalaisen lehtori Sirénin, joka sikäläisessä kimnaasissa oli ranskankielen opettajana. He kohtasivat Tomskissa myöskin luutnantti Makaroffin, joka viisi viikkoa ennen heitä oli lähtenyt Wladivostokista. Luutnantilla oli mukanansa pikkutyttärensä. Tämän äiti oli japanilainen.
Maisemat alkoivat Werhne-Udinskista alkaen saada hedelmällisemmän ulkomuodon. Aroseutu muuttui vähitellen metsiköiksi, vuorisiksi mäiksi ja laaksoiksi. Tomskin kuvernementissa olivat luonnontuotteet varsin halpahintaisia. Esimerkkinä mainittakoon, että puuta (16 kiloa) vehnäjauhoja maksoi vain 35 kopeekkaa, säkillinen perunoita 30 kop., 100 isoa kurkkua 8 kopeekkaa, 1 puuta lihaa ruplan; voista maksettiin 12 kopeekkaa naulalta j. n. e. Tomskiin menevä tie oli hyvin huono, sillä oli satanut pari viikkoa ja monet monituiset kauppamatkueet, jotka toivat teetä Kiinasta ja veivät venäläisiä tavaroita Siperian eri osiin, rikkoivat pehmeällä pohjalla olevan tien vielä huonommaksi. Liikenne oli niin suuri, että vuorokauden kuluessa voitiin laskea 1 000:kin tavarakuormaa menevän ohi.
Baikal-järvestä etelään päin on Venäjän ja Kiinan rajalla kaksi kaupunkia aivan likellä toisiaan. Venäjän puolella on Kiahta ja Kiinan puolella Maimatšin. Sieltä menee Gobin erämaan halki karavaanitie suoraan Pekingiin. Ennenkuin Siperian rautatie oli rakennettu, oli tämä maantie tärkein yhdysside Kiinan ja Venäjän välillä, ja teekaupan pääpaikka oli Kiahta. Siperian rautatie ja Suezin kanava ovat vaikuttaneet suuria muutoksia Siperian kauppa-oloissa. Vielä silloin, kun insinööri Nilsson perheinensä Siperian kautta palasi Suomeen, kohtasi hän Siperiassa vankien kuljetusjoukkoja. 50—60 vankia kerrallaan kuljetettiin osaksi kahleissa osaksi vapaina vartioston saattamina jalkaisin marssien karkoituspaikkoihinsa monen tuhannen virstan päähän kotiseuduiltaan. Herrassäätyiset vangit ja sairaat saivat ajaa hevosella.
Pisimmän ja tukalimman osan matkasta Siperiassa oli Nilssonin perhe jo kulkenut, ja siihen asti ei heitä ollut uhannut mikään mainittava vaara tai onnettomuus. Mutta eräänä yönä he saivat kaiken yötä pelätä henkeänsä. Insinööri oli antanut kyytimiehen houkutella itsensä lähtemään metsän halki kulkevaa oikotietä, jonka piti muka lyhentää matkaa useita virstoja. Iltamyöhällä he tulivat kaukana yleisestä maantiestä syrjässä olevaan yksinäiseen taloon, jossa piti saada vaihtaa toiset hevoset. Mutta talon isäntä sanoi, ettei hevosia saataisi ennenkuin vasta aamunkoitteessa, sillä ne olivat kaukana laitumella. Sitä ei oltu otettu huomioon. Muita ihmisiä ei näkynyt talossa kuin isäntä ja hänen emäntänsä, joka hoiteli pientä itkevää lasta.
Rauhattomin mielin matkustajat tekivät omista vaatteistaan itsellensä makuusijan tuvan permannolle ja laskeutuivat levolle kumpainenkin revolverilla varustettuna. Insinöörillä oli sitäpaitsi vaatteiden ulkopuolella vyöllänsä japanilainen tikari. Se ajatus, että he olivat hyvinkin turvattomassa tilassa karkoitettujen pahantekijöiden seassa syrjässä yleisestä maantiestä ja voisivat kadota jäljettömiin, piti heidät valveilla koko yön. Talon isäntä astua tassutteli yöllä useita kertoja sukkasillaan tupaan ja emännän varoittava ääni kuului toisesta huoneesta, mutta joka kerta näyttivät matkamiehet olevansa valveilla ja puhelivat äänekkäästi keskenänsä. Viimein päivä alkoi koittaa. Matkustajat nousivat makuulta, vaativat kyytihevosia ja pääsivät jatkamaan matkaansa. Mutta oikotien muisto tuntui jälkeenpäin usein hyvinkin ikävältä.
Elokuun 25 p:nä herrasväki Nilsson Tomskissa nousi höyrylaivaan, jonka piti viedä heidät Tjumeniin. Samassa laivassa tuli Venäjältä 650 vankia, jotka olivat tuomitut Siperian vuorikaivoksiin elinkautiseen pakkotyöhön. Heidät oli suljettu höyrylaivan hinaamaan rautaiseen proomuun, jossa oli rautapeltinen katto ja rautainen ristikko seininä, niin että vangit olivat kuin lintuhäkissä.
3 000 virstan pituinen matka oli herrasväki Nilssonilla matkustettava pitkin Tom- ja Ob-jokia ja sitten Irtišiä ja sen lisäjokia Tobolia ja Turaa myöten. Tjumen on näet Turan varrella. Lisäjoissa Tomissa, Tobolissa ja Turassa oli vesi sangen matalaa, niin että täytyi muuttaa neljään eri laivaan, jotka kulkivat kukin eri matalassa vedessä. Pääjokia Obia ja sen kaksoisjokea Irtišiä myöten he saivat matkustaa isossa höyrylaivassa, joka komeudessa ja mukavuudessa ei ollut suomalaisia laivoja huonompi. He saivat ostaa samminmätiä (kaviaaria) 30:llä kopeekalla naulan. Sitä he ostivat 10 naulaa ja söivät sitä liian runsaasti, niin että tulivat siitä kipeiksi. Samarovassa he kohtasivat helsinkiläisen professori August Ahlqvistin, jonka mukana seurasivat ylioppilaat Boehm ja Bergroth. Nämä viimeksimainitut olivat lähteneet Ob-jokea myöten tutkimusretkelle. He seurasivat laivan mukana Tobolskin kaupunkiin asti, johon saavuttiin syyskuun 2 p:nä ja siellä herrat Boehm ja Bergroth erkanivat.
Tässä mainittu henkilö oli sama Ernst Evald Bergroth, joka myöhemmin oli lääkärinä Tampereella. Hänen kanssaan kirjoittaja tuli tuttavaksi palvellessaan yhtaikaa amanuenssina ylioppilaskirjastossa. Helsingin Yliopiston myöntämillä stipendivaroilla matkustivat herrat Boehm ja Bergroth Siperiassa ja heitä oli kehoitettu matkustamaan yhdessä professori Ahlqvistin seurassa, joka tutkien ostjakien kieltä oli jo ennenkin matkustellut niillä mailla ja tunsi maan oloja.
Samalla matkalla kuin insinööri Nilsson kohtasi edellämainitut Helsingin Yliopiston miehet, tuli vastaan myöskin Lyypekin kaupungista kotoisin oleva potkurilla kulkeva höyrylaiva Lovisa. Se oli ensimmäinen höyrylaiva, joka Jäämeren kautta oli kulkenut Ob-joelle. Sillä oli matkan päämääränä Tobolsk, jonne se toi Englannista konetavaroita sekä sekatavaroita Tallinnasta. Matkalla se oli ollut vähän kolmatta kuukautta. Siperian asukkaat kummastelivat höyrylaivaa, joka kulki ilman siipipyörää. Tämän kaukaa Siperian vesille saapuneen laivan kylkeen laski se laiva, jolla herrasväki Nilsson matkusti ja molempain laivojen välillä tehtiin vierailukäyntejä. Parin tunnin kuluttua laivat jälleen irroitettiin toisistaan. Lovisa-laivan miehistö mittaili Ob-joen syvyyttä joten se kulki hitaammin kuin siperialainen matkustajalaiva.
Syyskuun 5 p:nä Nilsson saapui Tjumeniin, tilasi heti hevosia ja vuokrasi neljän istuttavat isot tarantassirattaat, joissa ajettiin yhdessä luutnantti Makaroffin ja hänen matkakumppaniensa kanssa — kaikkiansa 6 henkilöä — Jekaterinenburgiin, johon he saapuivat syyskuun 6 p:nä. Tämä osa matkasta oli hauska ja miellyttävä; matka kului hupaisesti ja pian jutellessa ja lauleskellessa.