»Kuinka vanha olette?»
»Kaksikymmentä vuotta.»
»Kaksikymmentä vuotta! Voi poika parkaa, joka nyt jo on poissa äitinsä luota.»
»Varmaankin olette hyvin kiltti? Antakaa kun katselen teitä tässä lyhdyn valossa!»
Ja samalla hän tarttui poskiini, käänsi kasvoni puoleensa, katseli minua veitikkamaisesti hymyillen ja sanoi:
»Niin, te olette tosiaan kiltti poika, ja kaunis te myös olette! Tuollaiset siniset silmät ja noin pienet hienot viikset! — Mitähän sanoisitte, jos suutelisin teitä?»
»No, mutta Saara», keskeytti vasemmalla sivullani käsikynkässä kiinni pysyvä neitonen, joka nykäisi minua sivulle päin, »älähän toki ole tyhmä! Sinähän saat hänet itkemään, ja sitten hän kotiin päästyänsä kertoo mammallensa, miten pahoja englantilaiset tytöt ovat hänelle olleet.»
»Kuules poika», sanoi Saara painaen minun suuni kiinni, »aiotko tehdä niinkuin Nancy sanoo?»
»En, mutta minä puren sinua», vastasin ja koetin päästä vapaaksi. Mutta turhaan, sillä Saara tarttui voimakkaasti toisella kädellään pääni ympäri ja toisella leukaani ja suuteli sitten ensin monta monituista kertaa yhteen menoon, sitten hitaammin ja vielä hitaammin sanoen välillä: »Pure, pure, pureppas! Tahdotko nyt purra minua?»
»Minä söisin sinut suuhuni, jos olisin vapaa», sain viimein sanotuksi.