Melkoisin voimanponnistuksin onnistuimme kääntämään kilpikonnat selällensä ja sillä tavoin oli niiden pakoon pääseminen tehty mahdottomaksi. Silloin kilpikonnat päästivät sähisevän äänen ja hosuivat ympärillensä väkevillä räpylöillänsä, mutta kun ne voivat liikuttaa raajojansa vain pitkin maata ja ainoastaan taakse päin, niin helposti vältti niiden iskut. Väkevää nokan muotoista leukaansa kilpikonna ei osannut eikä voinut käyttää puolustuksekseen kömpelyytensä vuoksi. Joskus kuitenkin pyydystys tuli vähän vaarallisemmaksi. Niinpä sattui kerran, että minä ja toverini saimme kiinni niin painavan kilpikonnan, ettemme viimeisiäkään voimiamme ponnistaen jaksaneet sitä kallistaa selällensä. Ja kuinka se lieneekään hosunut, niin jopa sen onnistui kääntyä merelle päin ja se alkoi ryömiä alamäkeen, veteen päin. Me ponnistimme kaikki voimamme saadaksemme sen marssisuunnan muutetuksi, mutta emme onnistuneet. Vähän ajan kuluessa oli se raahannut meidät mukanansa veden rajaan. Metrin verran vain lisäksi, niin se olisi päässyt käsistämme, mutta juuri viime tingassa saimme väkevän kumppanin avuksemme. Kolmen miehen voimalla saimme sen käännetyksi maalle päin ja se rämpi itse ylämäkeen kun sitä kutittelimme pyrstön alta — ja pian se avuttomana oli selällänsä.
Merikilpikonnia.
Puolen yön jälkeen tai, jos oli aikaisemmin lähtenyt pois piilopaikaltansa, oli turha enää odottaa useampia kilpikonnia. Kiinni otetut konnat jätimme rauhallisesti oman onnensa nojaan ja heittäydyimme nukkumaan; aamulla ryhdyimme sitten kuljettamaan niitä lahdesta, jossa ne pyydystimme, toiseen lahteen, jossa oli tuulen tuomia ajopuita ja maallenousu oli mahdollinen.
Kymmenen miehen voimalla yritimme raahata niitä hietikkoa myöten niemelle, joka erotti lahdet toisistaan, voidaksemme sitten väkipyöräin avulla tai jollakin muulla tavalla hinata ne kallioiden ylitse, mutta kilpikonnain raskaat ruumiit kyntivät niin syviä vakoja irtaimeen hiekkaan, että niiden kuljetus sillä tavalla oli mahdotonta. Mutta elävinä ne ehdottomasti oli laivaan vietävä, jotta saisimme tuoretta lihaa pian alkavalla matkallamme Hyväntoivonniemelle.
Neuvoteltuamme keksimme keinon, joka pian huomattiin erinomaiseksi. Kilpikonnan pää, räpylät ja pyrstö sidottiin nuoralla lujasti yhteen elukan toisella puolella, mutta vastakkaisen sivun räpylät jätettiin vapaiksi, nimittäin sen puoleiset, jotka olivat merelle päin, kun kilpikonna oli käännetty siihen suuntaan, johon sen tahdoimme saada kuljetetuksi. Kaulaan ja pyrstöön sitten sidottiin kaksi pitkää nuoraa.
Kun nämä valmistukset oli tehty, niin käänsimme taas kilpikonnan vatsallensa ja autoimme sen veteen, mihin se halukkaasti pyrki. Veteen päästyänsä rupesi se voimakkaasti työskentelemään vapailla räpylöillänsä, ja kun me kahden miehen ohjasimme maalta käsin sen kurssia, niin se hyvää vauhtia kulki samaa suuntaa kuin rannikko. Tämä oli iloista työtä, johon liittyi pikku seikkailuja ja lystikkäitä erikoiskohtauksia.
Minun piti kerran sillä tavoin toverini kanssa kuljettaa erästä suurta kilpikonnaa. Alussa kaikki kävikin vallan hyvin, mutta kuinka olikaan, niin se sai valloilleen myöskin rannanpuoleiset raajansa ja silloin se lähti merelle päin sellaisella voimalla, ettemme mitenkään kyenneet pitämään puoliamme. Kun huusimme apua, riensi avuksemme kolmas mies, mutta eipä tämäkään saanut konnaa pysäytetyksi, vaan se veti meitä kaikista vastaponnistuksista huolimatta ulos meren tyrskyihin. Meidän onneksemme pohja oli epätasainen, niin että saimme tukevan jalansijan ja tämän lyhyen pysähdyksen ajalla nuoran toinen pää kierrettiin ison kiven ympärille ja silloin tuli: »topp tykkänään.» Mutta meidän täytyi siinä seisoa hyvän aikaa, ennenkuin seuraava miesjoukko saapui meidän avuksemme.
Sillä välin oli hauska tehdä huomioita siitä, miten kummallisen helposti kilpikonna ui korkeita merentyrskyjä vastaan, joista jo pienimmätkin huuhtelivat meidät likomäriksi. Meitä oli jo karttunut luullakseni kuusi miestä ja kumminkin meillä oli täysi työ kiskoessamme konnaa maihin takaisin. Sitten se jälleen sidottiin tukevasti ja matkaa jatkettiin edelleen ilman sen enempiä vastoinkäymisiä.
Välttääksemme ajanhukkaa emme pyydystäneet niitä useampia kuin neljätoista kappaletta, mutta johan ne yhteensä painoivat useita satoja leivisköitä ja niistä saimme tuoretta lihaa niin paljon, että se riitti Hyväntoivonniemeen asti, johon matka kesti kokonaista seitsemän viikkoa.