Sillä aikaa kuin Imperator täällä oli ankkurissa, emme nähneet ollenkaan asukkaita lukuunottamatta paria kafferilaista, jotka meille toivat tilaamiamme ruokavaroja, vihanneksia ja perunoita, Wynbergistä, suurilla nelipyöräisillä vaunuilla. Vaunujen eteen oli valjastettu härkäpari, jolla oli tavattoman suuret sarvet.
VII. Intian valtamerellä
Laivalla oli taas kaikki kunnossa ja jälleen jatkettiin matkaa itäänpäin Intian valtameren halki. (Kertojana on jälleen Schoultz.) Tuuli oli edelleen lännessä, ja Imperator kulki hyvää vauhtia. Seuraavana aamuna olimme jo niin kaukana, ettei maata näkynyt, mutta parvittain seurasi meitä kaiken päivää niin sanottuja kapkyyhkysiä ja albatrosseja. Kun tuuli iltapuolella hiljeni, pyydystimme niitä koko joukon. Niitä pyydettiin siten, että lujaan siimaan sidottuun koukkuun pantiin syötiksi läskipalanen. Sen annettiin laahata 10—15 syltä laivan jäljessä. Kun linnut huomasivat läskipalasen, niin ne tarttuivat siihen ja silloin ne olivat kiinni. Koukku ei lintuja vahingoittanut eikä tuottanut kipua, se tarttui linnun sarviseen nokkaan. Ja ne olivat liian tuhmia avataksensa nokkansa. Mutta lujat voimat piti olla vetäessä laivaan albatrossia, kun se ponnisteli vastaan siivillään ja jaloillaan, jotka ovat teevadin kokoiset. Jos laivalla sattumalta oli luja vauhti, niin tarvittiin kahden miehen yhteiset voimat. Kun lintu oli saatu laivaan, niin se laskettiin laivan kannelle, ja siitä se ei kyennyt nousemaan. Ne istuivat hiljaa katsellen ympärillensä ikäänkuin kummastellen, mihin tilaan ne nyt olivat joutuneet. Albratrossi on kalalokeista suurin tunnettu laji. Sen siipien pituus kärjestä toiseen on noin 4 metriä ja joskus enemmänkin, ja linnun vartalo on lampaan ruhon kokoinen.
Kapkyyhkyt ovat myös eräs kalalokkilaji ja hyvin kyyhkysen näköisiä; veimme ne alas laivan salonkiin, missä ne iloisesti ja tyytyväisinä kävelivät niin kesyinä, kuin jos ne olisivat laivalla syntyneetkin. Olisi ollut varsin hauskaa pitää ne laivalla seurana, mutta kun ei niitä saatu mitään syömään, niin meidän täytyi ne viskata mereen ja siellä ne pian tulivat toimeen. Mutta albatrossit olivat niin typeriä, että vast'ikään koukusta vapautettu ja irti laskettu lintu hetikohta uudestaan tarttui koukkuun.
Tasan neljäkymmentä päivää kesti, ennenkuin Sumatra ja Jaava tulivat näkyviin, ja sen ajan kuluessa ei tapahtunut muita huomattavampia tapauksia, kuin että joskus näimme muitakin purjehtijoita. Tuuli oli kaiken aikaa ollut myötäinen, mutta ilma oli sateinen.
Heti kun olimme lähestyneet maata, tuli ympärillemme koko laivasto malaijilaisten djonkkeja, kömpelöitä yhdestä isosta puusta koverrettuja aluksia, joissa souti kymmenkunta malaijilaista laulellen korvia särkevää laulua.
Nämä tulokkaat kauppasivat kookospalmun pähkinöitä, ananas-hedelmiä, banaaneja, tamarindeja, monenlaista hilloa posliiniastioissa, joiden ympäri oli palmikoitu bamburuokoisia suojuksia, apinoita ja monenlaista muuta tavaraa. Luonnollista oli, että meidän laivallamme kaikki käyttivät tilaisuutta, ja niin syntyi vilkas tavarainvaihto. Me oikein mässäämällä nautimme näitä vastikään poimituita harvinaisia hedelmiä.
Myöskin apinan ostimme ja siitä tuli kaikkien suosikki.
Jaavalainen malaiji.