VIII. Kiinan vesillä
Banka- ja Biliton-saarten luona oli meri täynnä tavattoman suuria malajilaisten djonkkeja, ja kun siihen aikaan merirosvoutta harjoitettiin oikein suuressa mitassa, niin meidänkin kaksi pientä kanuunaamme pantiin kuntoon ja joka mies asestettiin kiväärillä. Muutamat djonkit meitä seurasivatkin tuntikausia ja saivat meidät koko lailla levottomiksi; mutta kun yöllä alkoi tuulla, niin malaijilaisten oli turha yrittää tavoittaa meitä purjehtimalla.
Ei ole mikään leikin asia joutua tekemisiin näiden merirosvojen kanssa, sillä ne ympäröivät laivan joka taholta ja ampuen vilkkaasti joka puolelta ne nousevat väkisin laivaan satalukuisena laumana, ja silloin ei ketään säästetä. Tapahtui vielä viimeisten vuosien kuluessa minun ollessani itämailla, — kirjoittaa Schoultz — että isot höyrylaivatkin, jotka satunnaisen polttopuiden puutteen vuoksi kulkivat puolella koneella tai purjehtien, joutuivat merirosvojen käsiin ja ryöstettiin perinpohjin. Harvoin kukaan miehistöstä pelastui, sillä tavallisesti laiva, kun se ensin oli ryöstetty, sytytettiin tuleen. Meidän matkamme perille saakka kävi rauhassa ilman mitään taisteluseikkailua. Kyllä me olimmekin asestettuja aivan hampaisiin asti. Laivan kannen alla oli aseita suuri varasto ja kaikki pyssyt olivat ladatut; samoin meidän etukeulassa oleva pikku tykkimmekin oli ladattu rautaromuilla. Joka kerran, kun joku laiva tuli näkyviin, syntyi meidän laivassamme melu, ja jos todella yksikään merirosvo olisi meitä lähestynyt, niin heidän laivansa varmaan olisi vallattu, sillä meitä oli 37 hyvin asestettua reipasta miestä, jotka olimme varustetut yksin pitkillä koukuillakin vihollislaivojen kiinniottamista varten.
Yhden ainoan kerran olimme kapteenin kanssa käymässä pikimmältään maalla pienellä saarella Korean niemimaan kohdalla. Saarella kasvoi tuuheata metsää, mutta asukkaita siellä ei näkynyt. Korean niemimaan eteläkärjestä alkaen matkamme päähän asti oli maata näkyvissä kaiken aikaa. Korean rannikko on jyrkkä ja korkeine kukkuloinensa, jotka usein ovat alastomat, se ei ole ollenkaan vierasvaraisen näköinen. Vuoret ovat monessa paikassa sen näköiset, kuin ne joskus olisivat olleet sulassa tilassa ja äkkiä jähmettyneet, kun vuoren pinta vielä läikkyi lyhyinä laineina. Sellaisten ylänköjen yli marssiminen lienee aivan mahdotonta. Koko itärannikolla on ainoastaan muutamia satamia. Sen vuoksi vuoren kaltevilla rinteillä harvoin näkee ihmisasuntoja.
Kuta enemmän lähestyy Venäjän aluetta, sen miellyttävämmän näköiseksi maa muuttuu. Rannikko muodostaa useita lahtia, eikä ole niin yksitoikkoisen jyrkkää.
Talvi- ja kesätuulien vaihtuessa raivoaa Itä-Aasian rannikoilla tuon tuostakin taifuuniksi nimitettyjä myrskyjä, jotka aikaansaavat joskus pilvipyörteitä eli vesipatsaita. Pyörteen keskustassa ilma nousee kiivaasti ylös ja merellä vesi nousee korkeiksi vesisuihkuiksi. Vesipatsaan ympäri käy huimaava pyörretuuli hirmumyrskyn nopeudella. Sellaisen vesipatsaan Imperatorin väestö näki merellä pitemmän matkan päässä Japanin merta kulkiessaan. Taivas oli synkkien pilvien peittämä ja Imperatorin purjeet olivat reivatut, kun aavistettiin myrskyä, vaikka meri oli tyyni. Laiva oli kaikeksi onneksi myrskypyörteen ulkopuolella, niin ettei pyörre ollenkaan purjehtijoitamme kohdannut.
Aasian karttaa silmäillessä nähdään, että Japanin meri keskikohdallansa muodostaa länsirannikolla mutkan, jota sanotaan Pietari Suuren lahdeksi eli mutkaksi. Suupuolelta se on noin 150 kilometriä leveä ja jotenkin yhtä pitkälle se ulottuu maalle päin pohjoista kohti. Tämän leveän merenpoukaman ympäristö oli se luvattu maa, johon suomalaisen yhtiön miehet laivoinensa pyrkivät työllä ja toimella onnea ja rikkautta löytämään. Pietari Suuren lahdesta itäänpäin kulkee pitkin Japanin meren rannikkoa Tatarian vuoret.
Vuoren kukkuloiden välillä näkee suuria, metsää kasvavia laaksoja ja usein ovat vuoretkin lehtimetsien peitossa taikka kasvaa niillä uhkeaa heinää, jossa käy laumoittain laitumella metsäkauriita ja hirviä. Ja jokaisessa pienessä lahdessa näkee kalastajamökkejä ja veneitä, joko mökin luona rannalla tai mökin edustalla kalastuksessa. Lahtien suulla usein on meren puolella ikäänkuin niiden suojana korkeita metsää kasvavia saaria, useimmat niistäkin rikkaat metsän elävistä, jotka sinne ovat joutuneet luultavasti talven aikana irtautuneilla jäälautoilla.
Amur-joen lisäjoen Sungarin ja Japanin meren välinen osa, itäinen Mandšuria on samalla leveysasteella kuin pohjois-Italia (42° Pohj. lev.) mutta ilmanala on kylmempi kuin vastaavilla kohdilla Euroopassa. Jäät sulavat meren lahdissa huhtikuun alussa ja saman kuukauden lopulla alkaa uusi ruoho kasvaa. Huhti-, touko- ja kesäkuun aikoina vallitsee usein sakea sumu, joka tulee ja katoaa vuorotellen. Heinä- ja elokuu ovat kylmiä sadeaikoja. Miellyttävin aika vuodesta on syksy; sillä syys- ja lokakuu ovat kuivia ja lämpimiä. Muutaman peninkulman päässä merestä sisämaahan päin on ilmanala suotuisampi, kun sumut eivät sinne ulotu ja sateet eivät ole niin runsaat kuin rannikolla. Sen vuoksi vilja sisämaassa menestyy hyvin. Maa on runsaskasvuinen ja ruoho oivallinen; mutta karjanhoidolle tekee suurta haittaa ruttotauti, joka tappaa joka kevät sadottain elukoita. Hyvien lypsylehmien puute on myös tuntuva. Kiinalaiset eivät lypsä lehmiä, eivätkä juo maitoa, vaan pitävät lehmiä vetojuhtina samoin kuin sonnejakin. Ainoastaan puolivenäläiset lehmät antavat maitoa, vaikka vasikka samaan aikaan imee emäänsä. Suurin määrä maitoa, minkä sellainen lehmä vuorokaudessa antaa, on puolikolmatta kannua (6 ½ litraa).
Vuorten eteläisillä rinteillä on kasvillisuus erinomaisen rehevä. Puulajeista, jotka siellä kasvavat, mainittakoon tammi, koivu, saksanpähkinä- eli vaalnöttipuu, seetri, korkkitammi, villi omena- ja viikunapuu; viljelemättä kasvaa metsissä mustia rypäleitä antava viiniköynnös.