(Terve, maa Tyynen meren rannikolla, sua tervehdimme ilolla) ja laulu loppui sanoihin:

är detta land oss ödet gaf
till vagga och till graf.

(Tään maanko kohtalo meille soi kehdoksemme ja haudaksemme).

Myöhemmin kuitenkin seurassamme sai vallan ilo ja leikinlasku ja ne vallitsivat, kunnes pidoista erottiin myöhään puolen yön jälkeen. Näin kului ensimmäinen päivä ja ensimmäinen yö, jotka vietimme uudessa kotimaassa. Sittemmin seurasi kyllä tukalampia aikoja, mutta ajat paranivat jälleen. Monelle meidän seuraajistamme tämä maa tuli kehdoksi ja syntymämaaksi — vaan monelle yhtiön osakkaista siitä tuli myös hautausmaa.

Uudisasuntolahankkeen perustaja ja johtaja kapteeni Höök lepää jo mullan alla tuolla kaukana. Mutta sitten kun yhtiö oli hajonnut, palasi suurin osa yhtiön osakkaista mikä milläkin tavalla takaisin Suomeen.

Juhlan jälkeisenä päivänä valittiin retkikunta maanviljelykseen perehtyneistä ja sitä ymmärtävistä henkilöistä kulkemaan Šutšan nimistä jokea myöten ylöspäin tutkimaan, olisiko siellä sovelias seutu uudisasuntolaa varten. Siellä asui jo ennestään maamiehiämme kymmenkunta perhettä, jotka Turusta ja Pöytyältä olivat jo keväällä saapuneet keisarillisten perintömaiden höyrylaivalla Nahodkalla, jota johti kapteeni Brolin.

Kansalaisemme olivat asettuneet hedelmällisille paikoille muutaman peninkulman päähän joen suulta ylöspäin. He olivat jo muokanneet itselleen pieniä peltotilkkuja, joissa kaikki kasvit hyvin menestyivät, mutta huoneita he eivät vielä olleet ehtineet rakentaa, vaan asuivat toistaiseksi maakuopissa, jotka olivat pienet ja matalat. Varsin tyvtyväisiä he kuitenkin olivat, mutta kaipasivat koteja ja omaisiansa.

Noin 10 peninkulmaa pitkässä jokilaaksossa olivat silloin hedelmällisimmät paikat kiinalaisten hallussa ja siellä vasta sai nähdä, mitä hyvin hoidettu maa siellä kykeni antamaan. Kiinalaisten maanviljelys on ihmeteltävää. Hienoksi pöyhittyyn maahan he kylvävät kaikki riveihin. Kaiken kesää he työskentelevät pitäen maansa puhtaana rikkaruohosta sekä pöyhivät ja penkovat maata ihan lakkaamatta. Pienestä peltotilkusta he sillä keinoin voivat saada tavattoman runsaan sadon. Karjanhoitoa he eivät harjoita. Mutta he pitävät härkiä, joilla he kyntävät maansa. Heidän härkänsä ovat sangen suuria, niin että niistä teurastettuina usein saa 45 tai 50 leiviskää lihaa. Sikoja he paljon pitävät ja sianliha onkin tärkein eläinkunnasta saatu ravintoaine, jota he käyttävät. Hevosia he myös pitävät ja heidän hevosensa ovat pieniä, mutta kestäviä ja voimakkaita.

Naisia heillä ei ole ollenkaan, koska Kiinan lait kieltävät naisia menemästä valtakunnan rajan ulkopuolelle. Varakkaat kiinalaiset ovat kyllä joskus naimisissa, mutta heidän vaimonsa ovat muista kansoista otetut, joko ostamalla tai ryöstämällä. Viinanpoltto oli heidän keskuudessaan tavallista. Melkein jokainen talonomistaja valmisti sitä kotitarpeeksi; moniailla oli isot polttimot. Mutta juopottelu heidän keskuudessaan on kuitenkin tuntematon pahe. He tuskin milloinkaan juovat niin paljon, että päihtyvät, mutta ei ateriaakaan syödä ilman viinaa. Lopuksi sanoo Schoultz heistä, että he ainakin siihen aikaan kyllä olivat vieraanvaraisia, mutta ei muutoin auttavaisia, kun tuli kysymykseen ajan hukka tai vaivannäkö. —

Ei varsin kaukana suomalaisten uudisasuntolasta Šutšanin varrella oli vielä toinenkin uudisasuntola, jossa asui rangaistusaikansa loppuun palvelleita venäläisiä pahantekijöitä. He olivat asuneet paikkakunnalla jo muutamia vuosia ja heidän toimeentulonsa oli kyllä hyvä. Heidän luoksensa jäi retkikunta yöksi ja sai siellä maitoa ja kermaa, kurkkuja ja muita vihanneksia. Maksua he eivät vaatineet, mutta sen he kuitenkin saivat runsaasti. Nahodkaan palatessa käytiin vielä Wrangelin lahdessa, joka on Amerikan lahden poukama, katsomassa, olisiko paikka meille sovelias. Mutta kun kapteeni Höök katsoi sen sopimattomaksi satamapaikaksi meidän laivallemme, jonka piti varsin aikaisin keväällä päästä merelle, hylättiin tämä paikka. Monet käsityöläiset ja maanviljelijät pitivät Šutšan-joen laaksoa hyvin soveliaana uudisasutukselle, sillä maanlaatu oli kasvavaa, joki oli kalarikas, ja elintarpeita y.m. voitiin helposti saada Nahodkasta, mutta kapteenin mieli teki valaiden pyyntiin ja hän tahtoi prikille paremman ja avointa merta läheisemmän sataman, joka olisi vähän kauempana Nahodkasta. Tahdottiin näet olla aivan täysin riippumattomia ja ainahan voitiin ajatella, että valtioneuvos Furuhjelm voisi rajoittaa toimintamme vapautta, jos asuisimme liian lähellä häntä.