Olimme hänelle hyvin kiitollisia niistä neuvoista, siitä hyväntahtoisuudesta ja siitä avusta, jota häneltä saimme koko sen ajan, jolloin hän täällä vaikutti, mutta kuitenkin halusimme asua aivan omissa hoteissamme.
Kun olimme pari päivää olleet Nahodkassa, jossa saimme ruokavarastomme lisätyksi, lähdimme purjehtimaan sieltä lännemmäksi tutkien kaikkia Tyynen meren mutkia ja satamia kunnes pysähdyimme Strelok-nimiseen lahteen, joka on 42:lla leveysasteella päiväntasaajasta pohjoiseen ja 30 meripenikulmaa Nahodkasta luoteeseen, Nahodkan ja Wladivostokin puolivälissä. Iltapuolella oli ankkuri nostettu Nahodkassa, yö vallitsi vielä, kun laskimme Strelokissa ankkurin.
Strelokin lahden edustalla suojaa satamaa meren puolella korkea 9 englannin penikulmaa pitkä ja puolentoista, paikoitellen 2 engl. penik. leveä saari Putjatin. Mantereen puolella Strelokin lahti haarautuu kahteen pienempään lahteen, joista Abrekin lahti on itäpuolella ja Rasboinikin länsipuolella. Näitä pienempiä lahtia erottaa niemi toisistaan, ja tällä niemellä oli pari kiinalaisten rakentamaa asuinrakennusta, jotka olivat asumattomia, hyljättyinä ja puoleksi rappiolla. Strelokin lahden seudun valitsivat suomalaisen yhtiön jäsenet asuinpaikaksensa, kun siinä oli niitä mukavuuksia, joita he halusivat ja tarvitsivat. Rasboinikin lahden pohjukassa oli vielä laivalle talvisatamaksi soveltuva kaikilta tuulilta suojattu paikka.
Schoultz kuvailee Strelokin lahtea ja sen ympäristöä seuraavasti:
Molemmin puolin Strelokin lahtea suojelevat sitä pohjoispuolella noin 8 engl. penikulmaa pitkät niemet, joista idänpuoleinen on sangen korkea, noin 1000 jalkaa, ja kasvaa tammia, mustaa koivua ja muita kovia lehtipuita. Merelle päin idänpuoleinen niemi vähitellen alenee ja päättyy äkkijyrkkiin kallioihin. Läntinen niemi on jonkun verran matalampi ja ainoastaan mantereen puolella harvan metsän peitossa. Se on hyvin epätasainen. Suippoja vuorenkukkuloita ja syviä laaksoja vaihtelee alinomaa ja meren puolella sekin päättyy äkkijyrkkiin kallioihin. U-kirjaimen muotoisessa lahdessa on pitkänsoikea saari, joka alkaa parin kilometrin päässä maalta ja ulottuu merelle päin yhtä kauas kuin niemetkin. Tämän — Putjatinin saaren — mantereen puoleinen pää on ehkä 1200 jalkaa korkea ja se on kokonaan metsän peitossa ja pinnanmuodostus siinä on samanmuotoinen kuin jos kupin täyttäisi kostealla hiekalla ja sen kääntäisi ylösalaisin. Saaren perusta on äkkijyrkkä ja siitä nousee ylöspäin ikäänkuin ympyrän säteet lähellä toisiaan äkkijyrkät kallionhalkeamat, joissa usein kasvaa vaikeasti läpikuljettavia viidakkoja. Sisimmän niemen kärki on vähäinen tasainen hietikkoniemeke ja siitä edelleen kulkee koko itäpuoleista rannikkoa pitkin kapea ja tasainen hiekkareuna. Eteläpuolella Putjatinin kukkula laskee äkkijyrkkänä matalaa heinäkasvuista niittymaata kohti, joka on muutaman neliökilometrin laajuinen. Keskellä saarta on järvi, niin että ainoastaan kapeat kannakset yhdistävät molemmin puolin järveä saaren pohjoispään eteläpäähän, joka kohoaa melkoisen korkeaksi, mutta alenee jälleen noin parin sadan jalan korkuiseksi tasangoksi. Putjatinin eteläpää päättyy äkkijyrkkiin 200—300 jalkaa korkeisiin kallioihin.
Noin 6 meripeninkulmaa Putjatinin eteläpäästä lounaaseen päin on Askoldin saari, joka muodoltaan on hevosenkengän muotoinen ja kohoaa merestä jyrkkinä kallioseininä noin 2000 jalkaa. Pitkin sen sekä ulkopuoleisia että sisäpuoleisia rantoja on saaren ympärillä kapea hiekkarannikko, jossa voidaan nousta maalle tyynellä säällä. Askoldin kasvullisuus on paikoittain orapihlajista ja muista pensaista muodostunutta läpitunkematonta viidakkoa, paikoittain korkeata lehtimetsää. Toisin paikoin on runsaasti heinää kasvavia niittymaita. Sen metsissä on runsaasti hirviä ja suomalaisten tullessa saari oli myös kultarikasta. Sekä Putjatin että Askold olivat talvella asumattomat, mutta kesällä sinne tuli metsästäjiä, kalastajia ja kullanetsijöitä, jotka asuivat tilapäisesti tekaistuissa majoissa.
Sekä Abrekin että Rasboinikin lahtea rajoittaa molemmin puolin korkeat harvaa metsää kasvavat vuorenharjanteet ja sisinnä hedelmälliset loivasti kaltevat jokilaaksot, joiden halki kulkevat pienet, liikenteelle sopimattomat, mereen laskevat joet. Lahtien välinen rantaseutu on jotenkin suora ja siihen laskee kolmen kilometrin matkalla kolme pientä jokilaaksoa; niistä me nimitimme idän puoleista Åberginlaaksoksi, keskimmäistä Maisterinlaaksoksi ja lännenpuoleista Tiikerinlaaksoksi. Kaksi ensinmainittua oli pienempää ja kasvoivat ainoastaan heinää; Tiikerinlaakson alaosa on aukeata, yläosa metsääkasvavaa. Maiseman taustassa on noin 2 000 jalkaa korkea ja jyrkkä vuori, joka on molemminpuolin yhtäläisesti pyöristyvä, ja siitä lähtevät ne kaksi vuorenharjannetta, jotka ympäröivät koko näköpiirin.
Jokilaaksoja lukuunottamatta oli merenrannikko aivan jyrkkä ja sen jyrkällä sivulla näkyy sen perustana liusketta tai graniittia. Samoin kuin merenrannassakin, oli veden rajasta noin 50 jalan korkeudessa maa muodostanut penkereitä, jotka tasaisesti kohosivat maiseman taustaan päin. Åberginlaakson ja Maisterinlaakson välillä oli alava hiekkarannikko, jonka edustalla oli parikymmentä syltä syvä vesi. Tällä kohdalla olivat edellämainitut autioiksi jätetyt kiinalaiset asunnot, ja niiden läheisyydessä nousimme maalle ja valitsimme sen paikan uudeksi asuinseuduksemme.
Paremman käsityksen näistä seuduista, joita ei ole merkitty tavallisiin koulukarttoihin, saa kirjan loppuun liitetystä merikortin suurennuksesta.