Pitkän ja monivaiheisen, osaksi tukalankin merimatkan jälkeen olivat suomalaiset vihdoin saapuneet matkansa päähän, olivat valikoineet uuden asuinpaikkansa ja laskeneet laivansa ankkurin tyyneen ja suojattuun satamaan. Kun suurimman osan elämästään kiinteällä maalla asuneet ihmiset, kaikenlaiset myrskyt ja heilumiset koettuaan, nyt vihdoinkin pääsivät tyyneen satamaan ja tunsivat sieraimissaan metsän tuoksun, niin heidän teki mielensä levätä yö vakavalla maankamaralla. Vähät siitä, vaikka ihmisasuntoa ei näkynyt missään. Olihan ranta tasainen ja kaunis. Kuivista puista tehtäisiin nuotiovalkea, jonka ääressä olisi suloinen nautinto nukkua verrattuna siihen edestakaisin heilumiseen, jota oli saatu kokea laivassa merellä.
Ja niin mentiin maihin vähän matkan päähän laivasta. Tehtiin nuotiovalkeat ja haaveiltiin tulevaisuuden unelmia kaikesta siitä onnesta, mikä tässä uudessa kotiseudussa toivottiin saavutettavan. Vielä oli maa asumatonta, suomalaiset tulivat paikkakunnalle ensimmäisinä ja olivat oikeutetut valitsemaan asuinpaikaksensa, minkä paikan vain tahtoivat. Arvatenkin olisi raskas ja pitkällinen työ edessä ennenkuin täällä saataisiin asumuksia ja viljelysmaita kuntoon, mutta leppoinen ilmanala antoi toiveita maanviljelyksen ja puutarhanhoidon hyvästä menestymisestä. Luottamus toinen toisensa apuun ja yhteisvoimiin sai mielet kuitenkin turvallisiksi ja toivehikkaiksi.
Nuotiovalkeiden ääressä lausutut toivorikkaat sanat saivat pian rumia säestyksiä. Metsästä alkoi usealta eri haaralta kuulua pitkin yötä ilkeitä ääniä, jommoisia ihmisen kurkku ei saa syntymään. Suomalaiset olivat tulleet tälle seudulle siihen vuodenaikaan, jolloin tiikerit parittelevat, ja neljältä viideltä eri taholta kuului tiikerien ääniä metsästä, kun ne houkuttelivat toisiaan niinkuin kollikissat naaraskissoja, jommoinen musiikki kyllä on Suomessakin tuttua. Tuollainen ääni oli uudisasukkaille hyödyllinen ilmoitus, jotta tiesivät olla varuillaan noitten vaarallisten petojen suhteen.
Strelokin lahdelta katsellessa mantereelle päin näkee noin 4—5 kilometrin päässä meren rannikolta taustassa parintuhannen jalan korkuisen vuoren, jota kiinalaiset nimittävät Maing, mutta suomalaiset antoivat sille nimen Joosefin vuori. Matka Strelokista on yhtä pitkä Nahodkaan kuin Wladivostokiin. Vasta sitten, kun suomalaiset uudisasukkaat olivat perehtyneet paikkakuntaan, tulivat he huomaamaan, etti lähin ihmisasunto oli noin 8 kilometrin päässä oleva kiinalainen mökki eli fansa nimeltä Kokotun, jossa asui 4-henkinen perhe, kiinalainen metsästäjä vaimonsa ja poikansa kanssa ja lisäksi heidän työmiehensä.
Imperatorilla saapuneet suomalaiset pitivät yhtiökokouksen ja päättivät asettua asumaan Strelokiin, jonka he olivat katsoneet mukavimmaksi paikaksi ja ensiksi päätettiin korjata nuo hyljätyt kiinalaisten rakentamat huoneet asuttavaan kuntoon, sillä talvi oli tulossa ja syksy oli jo pitkälle edistynyt. Päällystön ja merimiesten sekä muutamain yhtiömiesten johdolla laiva palasi Nahodkaan tuomaan siellä ostettua karjaa.
Kaikki maalle jääneet joutuivat vilkkaaseen toimintaan ja ne, jotka ennestään eivät olleet työhön perehtyneet, saivat käytännöllisesti oppia esiintulevia tehtäviä, kun heitä oli neuvomassa työnjohtajat ja käsityöläiset, jotka heidät ottivat apulaisikseen.
Pian olivat molemmat autiot kiinalaisten rakennukset valmiiksi sisustettuina. Suurempi rakennus sisustettiin naimattomille nuorille miehille. Siihen sijoitettiin 35 makuupaikkaa ja iso lämmitysuuni, joka muurattiin harmaista kivistä, sillä tiiliä oli ainoastaan leipomauunia ja keittotakkaa varten. Pienemmässä rakennuksessa oli vain kaksi huonetta, keittiö, jossa oli leipomauuni ja keittoliesi sekä sali, joka oli jaettu kuuden eri perheen ja neljän palvelustytön asuttavaksi.
Priki palasi Strelokiin syyskuun lopulla ja toi mukanansa 20 härkää ja hevosen. Lypsylehmiä ei ollut saatavissa. Vetoeläiminä kiinalaiset käyttivät ainoastaan härkiä.
Heti kuin asuinhuoneet olivat kunnossa, muuttivat rouvat, jotka laivan mukana olivat käyneet Nahodkassa, maalle asumaan. Jokaisen emännän piti neljän palvelustytön ja parin yhtiöön kuuluvan miehen avustamana vuoron mukaan hoitaa viikon ajan taloutta ja valmistaa ruokaa kaikille 50:lle hengelle. Ruokavarojen hoitaja antoi talouteen ruoka-ainekset. Näin alettiin kommunistinen yhteiselämä.
