Suomalaisten uudisasunto Strelokissa.
Suomalainen siirtola-alue Tyynen meren rannikolla.
Kun asuinhuoneet oli saatu valmiiksi, piti rakennettaman tavarasuojia ruokatavarain ja tarvekalujen säilyttämistä varten sekä navettarakennuksia elukoille. Heiniäkin piti koottaman tarpeeksi paljon talven varalle. Kyllä saatiin tehdä monenlaista työtä: muurata, sahata, rakentaa, nikkaroida ja sitäpaitsi suorittaa maanviljelystöitä. Mutta jokainen teki työtä ilolla ja kukin toivoi parempia aikoja. Myöhään syksyllä kuokittiin pari tynnyrinalaa maata. Jokaisen oli tehtävä yksi kapanala päivässä. Joka oli voimakas ja työhön tottunut, suoritti tehtävän 6:ssa tai 7:ssä tunnissa; tottumaton sensijaan sai tehdä työtä kymmenenkin tuntia, mutta pitkä merimatka ja iloinen elämä laivalla oli voimistanut ja kehittänyt niitäkin, jotka olivat tottumattomia ruumiilliseen työhön.
Heti Strelokiin tultua pantiin toimeen ajometsästys edustalla olevalla Putjatinin saarella. Metsästys alettiin saaren eteläpäästä ja muodostettiin 35-miehinen metsästäjärivi koko saaren poikki. Ampujat olivat sopivan matkan päässä toisistaan ja heidän välillään kulkivat tottumattomat metsämiehet varustettuina lyömäaseilla, torvilla ja rämistimillä, etteivät laskisi yhtäkään otusta ajorivin lävitse. Saari oli vuorinen ja asumaton. Siellä kasvoi koivuja, tammia, korkkipuita, sokerivaahteraa, saarnia, jalavia, leppiä, marjakuusia ja etelänpuoleisilla rinteillä taas villejä omenapuita, viiniköynnöksiä ja monenlaisia pensaita. Tällä metsästysmatkalla, joka alkoi aikaisin aamulla ja päättyi iltahämärässä, saimme saaliina 11 metsäkaurista ja 3 isoa hirveä. Petoeläimiä emme nähneet.
Muutamia päiviä myöhemmin insinööri Nilsson ja hänen rouvansa soutivat Putjatiniin poimimaan mustia viinirypäleitä, joita siellä kasvoi runsaasti, ja joita rouva halusi keittää hilloksi. He kulkivat kumpikin eri suunnalle. Insinöörin katsellessa korkealta kukkulalta merelle, huomasi hän joukon aluksia, pieniä soutuveneitä, noin 30—40 vaiheilla, tulevan Nahodkasta päin, jokaisessa ainoastaan yksi soutaja. Insinööri pelästyi, arvellen, että alkuasukkaat olivat mahdollisesti kuulleet prikin saapumisesta ja aikoivat hyökätä tulokkaiden kimppuun. Hän meni heti rantaan päin, missä heidän veneensä oli. Sillävälin vene toisensa jälkeen laski saaren rantaan. Rouva kertoi, että useat soutajista olivat kulkeneet hänen ohitsensa, ja kun hän oli yksin, niin hän tunsi vähän pelkäävänsä. Mutta hän ei kuitenkaan menettänyt malttiansa, vaan näyttääksensä, ettei hän ollut turvaton, hän miehensä revolverilla, joka oli jäänyt nänen suojaksensa, ampui varista, joka istui puussa. Kauan eivät rypäleidenpoimijat viipyneet saaressa, vaan soutivat kotiinsa. Myöhemmin he saivat kuulla, että soutajat olivat merikaalin kokoojia. Mandšurian alkuasukkaat, joita nimitetään mandšuureiksi eli taaseiksi ja jotka itseänsä nimittävät mandšeiksi, kokoavat meren pohjalla lähellä rannikkoa kasvavaa merikaalia koukuilla, jotka ovat pitkiin seipäihin kiinnitetyt. Merikaali on tärkeää Kiinaan vietävää kauppatavaraa ja sentähden kesäisin tulee joukottain näille tienoille kiinalaisia kaalia nostamaan merestä.
Kaalin nostajat siirtyvät paikasta toiseen, asuvat risumajoissa tai teltoissa, kasaavat nostamansa kaalin isoihin pieleksiin, jotka myöhemmin viedään pois suuremmilla djonkeilla.
Ennenkuin meri oli ehtinyt jäätyä, lähti priki päällystön, merimiesten ja poikain kanssa Hakodadiin Japaniin ja palasi sieltä tuoden riisiä ja monenlaisia muita tarpeita valaanpyyntimatkaa varten. Paluumatkalla priki poikkesi Wladivostokiin ja toi sieltä 15 korealaista työmiestä avuksemme maanviljelystyöhön. Talvi kului kaikenlaisissa töissä, joista mainittakoon tukkien hankkiminen kahta suurempaa taloa varten, jotka piti rakennettaman pari kilometriä sisämaahan päin Rasboinikin lahdesta laaksoon, jolle olimme antaneet nimen Tiikerinlaakso. Sellainen nimi laaksolle annettiin sen johdosta, että siellä kaikkialla tavattiin tiikerien jälkiä. Meidän talvitehtäviämme oli vielä halkojen hankinta, sekä rekien ja monenlaisten työkalujen valmistaminen.
Yhtiömiehistä kävi joka päivä vuoron mukaan kaksi metsästämässä. Tavallisesti suunnattiin retki Josefin vuorelle päin ja usein onnistui meidän saada joku metsänotus ammutuksi. Näillä metsästysretkillä tehtiin tuttavuutta metsästysfansan asukkaiden kanssa. He pyydystivät kesällä hirviä kaivettuihin kuoppiin ja elättivät niitä sitten aitauksissa, kunnes hirvien uudet sarvet hienon karvaisen nahan peittäminä olivat kasvaneet määrättyyn suuruuteen, jolloin niistä Kiinassa maksetaan tavaton hinta, sadasta kahteenkin sataan hopearuplaan.
Samoin kuin Lapissa elävä poro pudottaa hirvikin vuosittain sarvensa ja uudet entistä suuremmat kasvavat sijaan. Uudet sarvet ovat alussa nahan peittämät ja pehmeät sekä täynnä verisuonia. Sellaisina kiinalaiset katkaisevat hirvien sarvet ja keittävät ne hyytelöksi. Näin saatua hyytelöä pidetään Kiinassa hyvin arvokkaana herkkuna. Altai-vuoriston asukkaat kuuluvat niinikään pyydystävän hirviä niiden tuoreiden sarvien tähden.