Kun tämän fansan ympärillä oli korkeita vuoria, täytyi matkamiesten jättää reki tavaroineen virstan päähän asunnosta ja taluttaa hevonen fansaan.
Tammikuussa kiinalaiset viettävät suurta vuosijuhlaansa, joka kestää liki kuukauden; silloin toimitetaan heidän jumalanpalvelukseensa kuuluvia tansseja. He hyppelevät ympäri lattiaa laulaen ja tahdissa, joka ilmoitetaan käsien yhteen lyömisellä ja rämisevillä helistimillä, sitten he istuvat penkeillensä sääret ristissä allansa, asettavat eteensä pieniä jalkarahia, joita pidetään pöytien asemesta, ja sitten he pienistä korvattomista posliinikupeista, jotka ovat vain sormustimen vetoisia, ryyppäävät »sulia». Suli on pavuista ja maissista valmistettua paloviinaa. Ahkerasti ryypiskellen he täyttävät yhä uudelleen pienet pikarinsa pikkuisista kuparisista pulloista, joissa suli pidetään lämmitettynä. Ryypyn jälkeen pureskellaan päälle merikaalia, kuivattua kalaa, suolavedessä säilytettyä keitettyä munaa, paistettua hirvenlihaa y. m. ja kaikki tämä on leikelty pieniksi palasiksi ja syödessä pistetään suuhun kahdella hoikalla puisella puikolla, joita kiinalaiset varsin taitavasti käyttävät ruokaa suuhun ottaessaan.
Kiinalaisten tärkein ruoka on riisi ja se keitetään höyryssä ilman mitään lientä, niin että jokainen jyvä on erikseen. Se syödään pienistä posliinikupeista myöskin puisten ruokapuikkojen avulla siten, että kuppi pannaan suun eteen ja riisi sysätään suuhun puikoilla. Jokainen varustaa itsellensä kupin ja tulee kuppi kädessä padan ääreen, jossa ruoankeittäjä kullekin antaa kauhallisen riisiä. Sillä tavoin keitetty riisi on erinomaisen maukasta ja helposti sulavaa.
Vaikka kiinalaisessa fansassa asuisi ainoastaan kymmenen henkilöä, niin heillä kuitenkin on oma rukoushuoneensa, joka yksinkertaisuudessaan ei ole sen suurempi kuin tavallinen markkinakoju. Siinä on kupera katto ja etupuolelta se on avonainen. Takaseinällä on alttarintapainen pöytä, jolla on Buddhan kuva ja sen ympärillä pikkutavaroita, kuppeja, jotka sisältävät hiekkaa tai kenties pyhää tuhkaa ja siihen pistettynä kokoon käärittyjä paperilappuja, joihin kenties on kirjoitettu pyhiä lauseita, nisupullia, jotka on leivottu juhlaa varten Buddhan mielihyväksi, y. m. Seinillä on kuvia heidän uskontonsa historiasta, väritettyjä paperiliuskoja, joihin on painettu kirjoituksia Buddhan kirjoista.
Matkamiehemme, jotka Tjuvaisassa olivat yötä, heräsivät suureen meteliin, sillä hevonen, jolla ei ollut tallia, oli kiskonut itsensä irralleen, mennyt temppeliin ja syönyt suuhunsa muutamia nisupullia. Oli vaikeata rauhoittaa kiinalaisten kiihtyneitä tunteita ja sovittaa tapahtunut pyhyydenloukkaus. Saatiin vielä maksaa lisäksi joitakuita ylimääräisiä rahakolikoita, jotta kiinalaiset saatiin lepytetyiksi ja suosiolliselle mielelle. Venäläiset sotamiehet, jotka sotaretkillänsä olivat kulkeneet tästä ohitse, olivat herättäneet yleistä vihaa, kun he ylpeästi vaativat ruokaa ja asuinsijaa kiinalaisilta maksamatta mitään, mitä olivat ottaneet. Kiinalaiset nimittivät heitä »Lusogoiksi». Mutta me olimme aina käyttäytyneet siivosti ja ystävällisesti heitä kohtaan ja maksaneet, mitä heiltä olimme saaneet, ja sentähden he meitä puhuttelivat nimellä »Engeli.»
Kun meidän miestemme piti jatkaa matkaa seuraavana aamuna, niin he näkivät, että heidän kuormansa oli pengottu ja tavaroita viskelty sinne tänne. »Lomaasa», joksi kiinalainen sanoo tiikeriä, oli käynyt kuormaa tarkastelemassa ja muutellut heidän saappaitansa mutta jättänyt muutoin kaikki vahingoittamatta.
Matka Maingista Nahodkaan on arviolta 80 virstaa ja sillä välillä on vielä Vostokin lahden varrella kaksi kalastajain fansaa, joissa voi levätä ja olla yötä. Jos matkan kulkee juoksujalkaa, niin sen voi tehdä parissa vuorokaudessa. Mutta jos täytyy kulkea härällä, voidaksensa tuoda jotakin mukanansa, niin sillä matkalla kuluu 3—4 päivää riippuen siitä, mihin vuodenaikaan matka tehdään.
Mandšurian asukkaat, joita eurooppalaiset nimittävät kiinalaisiksi, taaseiksi ja mandšuureiksi, nimittävät itseänsä mandšeiksi. Heidän kansansa on ollut Kiinan hallitseva kansa ja heidän kielensä on aivan erilaista kuin varsinaisessa Kiinassa käytetty kiinankieli, jota puhuu valtakunnan suuri enemmistö. He pitävät myös itseänsä paljoa etevämpinä kuin varsinaiset kiinalaiset. Hevosta he eivät käytä vetoeläimenä, vaan härkää, sillä heidän hevosensa ovat pienet ja heikot.
Suomalaisten uudisasukasten elämä asumattoman erämaan yksinäisyydessä kului talviseen aikaan yksitoikkoisesti ilman vähintäkään vaihtelua. Toinen päivä oli toisensa kaltainen. Eurooppalaisiin tapoihin ja tarpeisiin tottunut tunsi usein tarvetta hakea muualta, mitä metsäasunnossa ei ollut saatavana. Insinööri Nilsson kävi useita kertoja Nahodkassa elintarpeita hankkimassa, milloin yksinänsä milloin toisten seurassa. Proviisori Walldén, joka myöhemmin Wladivostokissa antautui liikemieheksi, kyllästyi ensimmäisenä perheellisistä miehistä Strelokissa asumaan ja kun hän kävi Nahodkassa, antoi valtioneuvos Furuhjelm hänelle työmiesten johtajan toimen. Kun rouva Walldén jo maaliskuussa muutti Nahodkaan, niin Tiikerinlaaksoon jäi asumaan ainoastaan kaksi perheellistä miestä, kumpikin lapsettomia.
Insinööri Nilsson mietti sinne tänne, mitä ryhtyisi tekemään. Silloin Strelokissa asuva nahkuri Pietari Hakkarainen sai hänet yhtymään kanssansa yhtiömieheksi. Heidän piti rakentaa nahkurinliikettä varten huoneisto, ostaa mandšeilta hirvennahkoja, parkita ne ja myydä hyvällä voitolla kenkäaineiksi. Sopiihan koettaa, arveli Nilsson, ja nahkurinliikkeen ohella käy maanviljelyskin päinsä. Helmikuun ja maaliskuun aikana vedätettiin 30 isoa tammipuun runkoa, joista he sahasivat 4 tuuman vahvuisia lankkuja. Niistä piti sitten rakennettaman nahkurin työhuoneet. Nahodkasta saatiin lainaksi 100 ruplaa ja ostettiin nahkoja. Jo marraskuulla oli tynnyrintekijä Mickelson valmistanut parkkitiinuja, jotka jo olivat upotetut maahan. Tammenkuorista valmistetussa parkkivedessä pidettiin vuodat likoamassa. Kun valmistettu nahka ei tullutkaan hyväksi, ja kaikesta päättäen näytti siltä, kuin tämä liike ei kannattaisi, niin Nilsson kyllästyi hommaan ja kaksi kuukautta työtä tehtyänsä hän erosi nahkurin toimesta ja jätti työnsä tulokset toverille ilmaiseksi.