Abrekin laaksossa, alkaen Abrekin lahdesta Wladivostokiin päin leviää iso monen neliöpeninkulman laajuinen tasanko, jossa on hedelmällinen maanlaatu ja siellä kasvaa uhkeata heinää ja kauniita kukkia. Kas siellä saisi maanviljelijä ihania vehnäsatoja, jos vain olisi liikeneuvoja, pääomaa ja työväkeä. Siellä oli noin 20 tai 40 virstan päässä toisistaan kaksi mandšien maanviljelysfansaa nimeltä Šituhaa ja Kangaosa. Ennenkuin insinööri Nilsson matkusti Nahodkaan hän meni sinne ja osti 20 kappaa ruista, 10 kappaa kauroja, vähän tattaria ja ruskeita papuja. Huhtikuun puolivälissä voitiin jo alkaa maan muokkaaminen. Viisitoistavuotias tyttö, joka oli Nilssonin palveluksessa, talutti härkää ja Nilsson ohjasi auraa. Maa kynnettiin omatekoisella auralla ja äestettiin omatekoisella äkeellä. Seppä Wikholmin johdolla kehui Schoultz tottuneensa oivalliseksi sepäksi. Hän kertoi, että peltoihin oli kylvetty rukiita, kauroja, tattaria, maissia ja perunoita.
Rouva Nilssonilla oli tarpeeksi tekemistä talouden hoitamisessa ja vaatteitten ompelemisessa. Hänen apuansa käyttivät ahkerasti kaikki, jotka tahtoivat saada jotakin tehdyksi, ja hänen ansionsa ei ollutkaan vähäinen, sillä hän valmisti sekä naisten että miesten pukuja.
Kun kevätviljat ja perunat olivat kylvetyt, alkoi Schoultz valmistautua pitkälle metsästysmatkalle.
XIII. Metsästysretkiä
Kuten tunnettua, pudottaa hirvi sarvensa keväällä ja entisten sarvien sijaan kasvaa pian uudet aina vähän suuremmiksi kuin entiset. Pieninä nuo sarvet ovat pehmeätä rustoa, kokonaan täynnä verisuonia ja niitä peittää hienokarvainen nahka. Kuta vanhemmaksi sarvet tulevat, sitä kovemmiksi ne muuttuvat, ja niiden päällä oleva nahka joko hankautuu pois tai kovettuu myöskin luuksi. Suomessa on hirvien nähty hankaavan sarviansa puiden oksiin, sillä arvatenkin nuoret sarvet ja niiden päällinen nahka syhyvät. Kun saksanhirven sarvet alkavat haaraantua, on sarvien arvo suurin ja Itä-Aasiassa niiden arvo voi nousta 1 800 markkaan pari. Kiertelevät kiinalaiset kauppiaat niitä ostelevat myydäksensä ne kiinalaisille ylimyksille, jotka nauttivat noita hyytelöksi keitettyjä sarvia, etteivät vanhenisi. Kiinalaiset väittävät varmasti, ettei ole mitään ainetta, joka ravintona olisi niin ravitsevaa ja virkistävää kuin tämä aine. Sitä syövät ainoastaan miehet.
Kevättouot tehtyään Schoultz lähti pitkälle hirvenmetsästysretkelle, josta hän kertoo: Kumppaniksi otin taasilaisen (mandšin) metsämiehen, taikka paremmin sanoen minä seurasin häntä. Saalis, jonka saisimme, piti jaettaman tasan.
Kirves pantiin vyöhön ja metsästäjän verkkopussiin pantiin huopapeite, kuiva hirvennahka, muutamia reikäleipiä, vähän ryyniä, pieni keittopata, tulitikkuja, haavasiteitä ja ampumatarpeita. Olalle heitetty metsästyspyssy (tussari) täydensi varusteet; sitten lyötiin kättä tovereille jäähyväisiksi ja lähdettiin matkalle, mandšilainen Jang edellä ja minä jäljessä. Matkamme suuntasimme suoraan metsästysmajallemme, jonka Jang oli edeltäpäin tehnyt. Kolmen tunnin kuluttua olimme perillä.
Maja oli tehty lähelle jokea, joka oli noin kymmenen sylen levyinen ja molemmat rantaäyräät olivat korkeat; majanpuoleinen äyräs parin sylen korkuinen. Tällä kertaa sekä muulloinkin kuivina kesinä oli vettä joen rannalla vain puolen kyynärän verran ja joen kivisestä uomasta oli vastakkaisella rannalla korkeintaan kolmas osa veden peitossa.
Meidän majamme, jos sitä siksi voi sanoa, oli tehty siten, että tuohesta oli valmistettu kaksi katonlappeata molemmin puolin majan harjaa. Joen puoleinen lappea oli kapea ja avoin jokeen päin, metsänpuoleinen lappea ulottui maahan asti ja molemmat päädyt olivat umpinaiset. Maanpinta majassa oli peitetty puun kuorilla. Vettä ei majasta voinut nähdä ennenkuin astui lähelle joen äyrästä. Kuuden sylen päässä majasta oli polku, joka yhdisti toisiinsa erämaassa olevat metsämiesten fansat, mutta majan ja polun välillä oli niin tiheä pähkinäpuuviidakko, ettei ohitse kulkija voinut meitä nähdä. Ylt'ympäri oli maa tasaista ja kasvoi metsää. Vastakkainen joen ranta oli matala.
Ensimmäinen tehtävämme oli hankkia polttopuita, joista tehtiin leveä, koko majan aukean puolen täyttävä nuotiovalkea suojelemaan meitä hyttysiä ja petoja vastaan. Sitten tehtiin kolmesta kivestä keittovalkean paikka, mihin pata asetettiin tulelle ja keitettiin yksinkertainen illallinen, ryynivelli.