Kun Jang pääsi käsiksi hirven sydämeen, niin hän ensi työksensä leikkasi siihen ristin ja viskeli siitä verta neljälle ilmansuunnalle mutisten salaperäisiä sanoja ja vielä hän verellä hankasi omaa pyssyänsä, että se paremmin tappaisi — kuten hän sanoi. Hän kumarsi myös maahan asti ensin etelään päin jumalalle ja sitten minulle.
Vaikka meitä asia harmitti, niin täytyi meidän kuitenkin jättää osa lihoista jälkeemme, sillä meillä oli kolmen tunnin matka majalle, ja hirvi painoi arviolta viisitoista leiviskää. Minun osani kannettavasta oli nahka, toinen takajalka, sydän ja maksa sekä selkäpaisti. Jangilla oli koko loppuosa paitsi kaulaa, vatsaa ja selkää, ja sen lisäksi hänellä oli vielä pää, joka ei myöskään vähää painanut.
Jang kyllä ehdotti, että ottaisimme vain vähäisen osan lihoista, mutta minun mielestäni olisi vahinko jättää mitään mätänemään. Ensin Jang auttoi minut pystyyn jaloilleni kantamuksineni, sitten minä autoin Jangin ja niin lähdettiin kotiinpäin. Jang ja Horr edellä, minä jäljessä. Oli pilkkosen pimeä ja satoi rankasti. Matkalla meidän piti vielä kahlata kiivaasti juoksevan joen poikki, jossa vesi nousi puoli reiteen asti. Matkan loppupuolella minäkin jo olin samaa mieltä kuin Jang, että olisi ollut viisaampaa ottaa vain pienempi osa lihoista, mutta häpesin ilmaista ajatustani Jangille. Peräti uuvuksissa me viimeinkin saavuimme majaamme.
Ensimmäinen tehtävämme oli keittää ruokaa ja syödä, sillä emme olleet syöneet sittenkuin kello 3 aamulla. Me olimme kulkeneet noin 70 kilometriä, siitä aamulla poislähtiessämme viisitoista kilometriä pitkin polkua. Kun olimme syöneet, leikkelimme kiireesti osan lihasta kapeiksi suikaleiksi ja levitimme sen kuivamaan tulen päälle pöydälle, jolla oli katto yllä. Sitten marssimme iso joukko lihoja niskassa Jangin kotiin, joka oli noin 8 kilometrin päässä, saadaksemme sarvet keitetyiksi, ennenkun ne rupeaisivat happanemaan ja käymään. Jangin kotiin tulimme noin kello 12 tai 1. Olimme siis sinä päivänä marssineet likimäärin parikymmentä tuntia ja hyvältä tuntuikin, kun sai muutaman tunnin maata.
Sillä välin olimme saaneet koko talonväen liikkeelle ja keskellä yötä ruvettiin valmistelemaan monenlaisia ruokia huomispäivän pitoihin. Jang luullakseni otti osaa puuhiin jo varhaisesta aamusta alkaen. Kun minä nousin makuulta, niin minua pyydettiin Jangin mukaan rukoushuoneeseen ja mielelläni sinne meninkin. Huoneen yhdessä kulmassa oli pieni komero, missä Jangilla oli oma pronssimaalilla maalattu jumalankuvansa. Sen edessä, samoin kuin perheen yhteisen ison Jumalankuvan edessä, jonkunlaisessa kaapissa seinän vieressä, oli astioita, mihin oli pantu kaikkia niitä herkkuja, joita piti syötämän. Oli myös muutamia pieniä paloviinalla täytettyjä kuppeja.
Tullessaan rukoushuoneeseen Jang heittäysi maahan ja löi luukappaleella kelloon, joka hänellä oli rukoushuoneessaan ja samalla hän huusi:
»Oo-hei! isä kaikkivaltias kuule rukoukseni! Kiitos siitä saaliista, jonka annoit, salli meidän saada paljon vielä lisäksi! Anna Šuusan (sillä nimellä hän nimitti minua) silmän tähdätä tarkasti niinkuin tähänkin asti ja anna hänen vielä tänä vuonna saada monta djidjaa (hirveä)! Isä kaikkivaltias, suo hänelle hyvää!»
Nauraen hän sitten kääntyi minun puoleeni, viskasi viinakupin sisällyksen oman jumalansa kuvan kasvoille sanoen: »Herra, ota uhrini!»
Ennen jumalanpalvelusta ja sen jälkeen poltti Jang muutamia pieniä raketteja ja koreita papereita, joihin oli kirjoitettu viisauden sanoja.
Rukoushuoneesta tultuamme meidät kutsuttiin noihin muhkeisiin pitoihin, joissa oli varmaankin parikymmentä eri ruokalajia. Alkuruokina oli haikalan eviä ja sammakoita. Ensin minä en oikein rohjennut syödä sammakoita, sillä ne olivat pikku ihmisten näköisiä, kun ne astiassa olivat koivet pitkänänsä ja kädet ojennettuina, mutta Jang tuli avukseni reväisten irti sääret muutamilta sammakoilta ja asetti ne minun ruokavadilleni. Silloin söin ja huomasin ne hyvänmakuisiksi. Liha muistuttaa vähän pyynpaistia, mutta on paljon pehmeämpää ja mehevämpää.