Melkein joka suupalan välillä ryypättiin kuumennettua paloviinaa posliini-kupeista, jotka vetivät teelusikallisen tai hiukan enemmän.
Ruoka-ajan kuluessa, jota kesti pari tuntia, koko seura ylisteli minua metsästäjänä ja ihmisenä. Imarteleminen on mandšien heikko puoli. Pitoja kesti pienin väliajoin kaiken päivää. Sarvet oli valmistettu ja myötiin noin 600 markan hinnasta, joka jaettiin.
Päivän levättyämme läksimme taas metsästämään. Kello 2 yöllä olimme jo kulkemassa Joosefin vuorta kohti. Kun pääsimme vuoren huipulle, katosivat viimeiset tähdet näkyvistä ja päivä alkoi valjeta. Jang ja minä olimme toisistamme eronneet eri suunnille, mutta meidän piti kohdata toisemme siinä, missä minä seisoin. Siinä seisoessani odottamassa näin suuren elukan tulevan ylämäkeä suoraan minua kohti. Ensin luulin sitä hevoseksi ja ihastuin luullessani saavani vetoeläimen, mutta kun se tuli lähemmäksi, huomasinkin sen olevan karhun, oikein suurinta lajia. Kun se jo oli kolmenkymmenen askeleen päässä arvelin ampua, mutta pelkäsin, ettei pyssyni laukeaisi, taikka että luoti vain haavoittaisi otusta. Päätin senvuoksi säikähdyttää sen pois. Tähdäten päätä kohti minä äänekkäästi mörähdin, mutta karhu vain katsahti minuun ja mitään välittämättä kulki ylöspäin poiketen vähän sivulle päin. Kun se köntysteli aivan hiljaa ohitseni, en voinut hillitä itseäni, vaan ammuin. Ensin asetuin kuitenkin toiselle polvelleni ja otin väkipuukon hampaitteni väliin, jotta se olisi valmiina tarpeen tullessa. Tähtäsin karhua kainaloon ja laukaisin. Kontio kaatui ojentaen suuret käpälänsä, mutta nousi heti pystyyn taas ja kamalasti karjuen ravisteli itseään ja jatkoi kulkuansa nopeasti. Tuntui kuin olisin saanut kauhallisen kylmää vettä niskaani, kun se möristen nousi jaloillensa, eikä minulla ollut muuta puolustuksekseni kuin väkipuukkoni, mutta minä lämpenin taas, kun karhu katosi näkyvistä. Sillävälin kuin uudestaan latasin pyssyni tuli Jang. Hänelle minä kerroin seikkailuni ja hän arveli, että meidän piti ajaa karhua takaa, mutta kun minä kymmenen askeleen päästä en saanut sitä tapetuksi, en enää luottanut pyssyyni, vaan arvelin parhaaksi jättää karhu rauhaan.
Asian laita oli niin, että pyssyn luoti oli liian pieni ja se täytyi painaa piippuun kahdella paksulla talilapulla ja usein tapahtui, että luoti meni lappujen ohi. Siinä tapauksessa luodin voima oli heikko.
Jangin kanssa menimme Joosefinvuoren pohjoispuolista rinnettä, joka kasvaa tiheätä metsää ja siellä hän sai ammutuksi koirashirven. Hän laski heti irti koiran, joka vähän ajan kuluttua tuli takaisin verisenä. Kun Jang käski, niin Horr tuli näyttämään, minkä saaliin se oli saanut. Jang oli suuresti ihmeissään, kun löysimme kuolleen naarashirven, vaikka hän varmasti tiesi ampuneensa koirasta. Sentähden hän talutti Horrin takaisin sille paikalle, missä koirashirvi oli seisonut ja aivan oikein, veriset jäljet menivät aivan toiselle suunnalle. Eikä kauan viipynytkään, ennenkuin hirven parku sal meidät ymmärtämään, että se sai tuntea Horrin hampaita. Me riensimme sinne ja löysimme hirven kuolemaisillaan. Sen sarvet olivat vähäpätöiset, muutaman ruplan arvoiset.
Kun tarkemmin tutkimme, niin emme naarashirvessä nähneet muita haavoja kuin ne, mitkä Horrin hampaat olivat tehneet. Luultavasti oli hirvi paetessaan kääntynyt takaisin ja tullut suoraan Horria vastaan, joka silloin oli hampainensa käynyt kiinni sen kurkkuun. Sellaiset tapaukset ovat harvinaisia.
Juuri kun paraikaa nyljimme saalistamme ja minä olin neuvotonna, mitä tekisimme näin suurella lihan paljoudella, niin meitä lähestyi mongoolilainen metsämies, joka luuli, että laukauksen oli ampunut hänen toverinsa, jonka piti olla jossakin läheisyydessä. Hän sanoi asuvansa jokseenkin lähellä pohjoisella vuorenrinteellä muutamain toverien kanssa ja valitti ruoan puutetta. Iloissani minä kehotin häntä ottamaan koko meidän elukkamme ja toisenkin vielä lisäksi, jos hän vain meille antaisi päivällistä. Meidän työskennellessämme tuli kaksi miestä lisäksi. Jang otti molemmat hirvien nahat, sarvet ja muutamia parhaita paloja sekä hirvien hännät, jotka paistettuina ovat varsin hyvänmakuisia. Melkein kaiken muun ottivat mongoolit, ja sitten lähdettiin pikamarssissa heidän leiriinsä, joka oli sieltä kolmen tai neljän kilometrin päässä.
Lehtimajassa loikoili vielä pari näitä melkoisen iljettäviä olioita, jotka ehkä yhtä usein ajavat takaa ihmisiä kuin elukoita. He ihastuivat suuresti nähdessään lihankantajien lähestyvän ja riensivät vuorostaan kantamaan toverien taakkoja. Muutaman minuutin kuluttua oli tulella viisi pataa lihaa täynnä. He sanoivat, etteivät he viimeksi kuluneina kolmena päivänä olleet syöneet muuta kuin keitettyä heinää. Mutta nyt he sen sijaan söivät niin, että Jang ja minä hämmästyimme. Koko suuresta hirvinaaraksesta ei paljoa jäänyt jäljelle. Mutta he olivat kumminkin niin siivoja, että keiton päältä kuorivat rasvan ja antoivat sen meille rakkoon säilytettynä. Sitä paitsi yksi heistä paikkasi minun jalkineeni, jotka olivat pahasti kuluneet. Aterioituamme nukuimme muutaman tunnin ja sitten lähdimme jälleen uusille metsästysretkille siihen fansaan päin, johon minun härkäni karkasivat edellisenä keväänä minun viedessäni niitä Tsimoheehen.
Saavuttuamme kilometrin päähän fansasta näimme mandšin, joka hakkasi mehiläispesää ontosta puusta. Mies tunsi minut ja kehoitti istumaan hänen kanssaan ja tupakoimaan piipullisen. Jutellessamme hän kertoi nähneensä tiikerin tiellä vähän aikaa sitten. Emme siihen asiaan kiinnittäneet huomiotamme sen enempää, sillä tiikerit olivat siellä hyvin yleisiä; ja vähän ajan kuluttua menimme eteenpäin, kunnes minä ammuin metsäkauriin saadaksemme syötävää illaksi.
Tullessamme sisään tuli isäntä vastaamme ja tavanmukaisesti kutsuttuansa sisään istumaan ja tupakoimaan, hän kyseli, olimmeko nähneet hänen miestänsä.