Eräs suomalainen työmies oli mökkinsä paikaksi valinnut mäen rinteen metsässä. Kaltevalle paikalle oli hän asettanut neljä nurkkakiveä, joiden päällä tuvan seinät lepäsivät, ja tupa oli jo sen verran valmistunut, että, mies vaimoineen, joka Suomesta oli tullut mukaan, muutti siihen asumaan. Suomalaisen talonpojan tapaan hän rakensi tuvan nurkkaan leivinuunin. Koira heillä myös oli talonvahtina. Eräänä iltana kuului koira ensin äreästi haukkuvan, mutta pian muuttavan äänilajia surkeaksi ulisemiseksi ja sitten se pakeni tuvan permannon alle. Tila permannon alla oli maan kaltevuuden takia toisesta päästä tupaa hyvin matala ja ahdas. Sinne tunkeutui koira hätäisesti yhä ulisten. Kun sitten tuvan siltapalkit rupesivat liikahtelemaan ja kohoamaan, arvasi mies tuvassa, että joku isompi peto ahdisteli koiraa ja arveli petoa tiikeriksi. Hän sieppasi kiväärinsä ja riensi koiraa pelastamaan. Akka riensi jäljessä ja oli temmannut käteensä seipään, jota oli käyttänyt uuninluudan vartena.
»No, mitäs tuolla nyt luulet tekeväsi?» kysyi mies.
»Pistän tiikeriltä silmän puhki», arveli akka, »kun se on tullut meidän koiraamme hätyyttämään.»
Tuvan alle oli tosiaankin ryöminyt tiikeri tullen metsästä koiran haukuntaa kohti. Mutta tällä kertaa ei tiikeri saanut saalista, vaan jäi itse miehen saaliiksi.
Amurin seudut olivat täynnä metsänriistaa. Hirviä ja metsäkauriita oli runsaasti, samoin metsälintuja. Muuan venäläinen oli asettunut asumaan erään joen saareen ollaksensa pedoilta turvassa. Hän raivasi maata asuntonsa ympärillä pelloksi ja istutti siihen perunoita. Mutta fasaaneja tuli metsästä parvittain ja kaappi hänen perunamaansa nurin. Hän ampui niitä niin paljon, että hänen ruutivarastonsa loppui, ja hänen täytyi pyytää naapureilta apua noita pahantekijöitä vastaan.
Vielä pahempi kiusa oli tiikereistä, sillä tiikeri on niin suuri ja väkevä, ettei se pelkää ainoatakaan eläintä eikä ihmistäkään. Esimerkkinä sen voimasta kertoi Schoultz, että, suomalaisten uudisasuntojen läheisyydessä tiikeri oli tappanut hevosen. Purtuansa poikki hevosen niskan ja selkärangan oli saalis kuollut. Mutta samoin kuin kissa tekee tapetulle jänikselle, niin teki tiikerikin saaliillensa, joka oli suurempi kuin se itse. Se kävi hampainensa kiinni kuolleeseen hevoseen ja viskasi sen selkäänsä ja sillä tavoin se tiheiden isopiikkisten pensasten lävitse raahasi kuolleen hevosen korkealle kalliolle siellä häiritsemättä syödäksensä saalistaan. Isoja nahka- ja lihakappaleita oli hevosesta jäänyt pensasten piikkeihin. Sellaista väkevää petoa vastaan, joka on yhtä vikkelä kuin kissa, mutta vasikan korkuinen ja tarkkakuuloinen sekä tarkkanäköinen, on ihminen ilman hyviä aseita aivan voimaton. Kiinalaiskylässä suomalaisten naapuristossa olivat kiinalaiset koettaneet turvata itseänsä tiikereiden hyökkäyksiä vastaan ympäröimällä talonsa suojelusaidalla. Talon ympärille kaivettiin ensin syvä oja ja ojaan pystytettiin parin sylen pituisia yläpäästä teroitettuja puunrunkoja; nämä nidottiin ylhäältä tukeviksi vahvoilla poikkipuilla, jotka oli niihin kiinnitetty lujilla vitsaksilla. Pystyiset aitapaalut olivat niin liki toisiaan, että jäi ainoastaan pieni rako väliin. Oja taasen täytettiin kivillä ja maalla. Se oli häkki, joka kesti tiikerinkin repimistä.
Itä-Siperialainen tiikeri.
Näin varustetussa kiinalaistalossa oli teurastettu jokin nautaeläin, ja metsässä liikkuva tiikeri vainusi verta. Rohkeasti se liikuskeli talon ympärillä haluten ilmeisesti osallistua lihasta. Kun kiinalaisilla ei ollut ampuma-asetta, niin he pyysivät naapuriansa Schoultzia tulemaan pyssyinensä heille avuksi. Sillä peto liikkui alinomaa ympäristössä.
Schoultz tuli ja asettui ladattu pyssy kädessä vahtimaan pedon lähestymistä suojelusaidan sisäpuolelle. Tiikeriä houkuttelemaan oli sianporsas sidottu aidan ulkopuolelle. Peto tuli kuitenkin metsästä iltahämärässä ja tempasi nuoralla sidotun porsaan Schoultzin edestä niin nopeasti, ettei hän ehtinyt aidan raosta pistää pyssynpiippua ja tähdätä tiikeriä, joka saaliinensa heti loikkasi metsään. Tämä vastoinkäyminen harmitti, ja Schoultz päätti seuraavana iltana uudelleen koettaa onneansa.