Kotimaassansa Venäjällä ovat venäläiset tottuneet ahkerasti juopottelemaan. Joka paikassa on juoppous niin yleinen, että Venäjällä joka ainoassa kylässä — ainakin siihen aikaan — oli kapakka ja juomaseuroille tilattiin viinaa ämpärittäin. Monessa venäläisessä kylässä on kapakoita useampiakin. Tällainen ryssäin kotimainen järjestelmä piti pantaman käytäntöön kiinalais-suomalaisessakin asuntoseudussa.
Kun juopottelu ja siitä seuraava rähinä ja kotirauhan rikkominen oli saatu toimeen, niin sellaiseen tottumattomat kiinalaiset saatiin levottomiksi ja ärtyisinä ryhtymään väkivaltaisuuksiin rauhanhäiritsijöitä vastaan. Sitä venäläiset juuri olivat odottaneet ja toivoneet. Kiinalaiset karkoitettiin pois paikkakunnalta, koska he muka eivät tahtoneet oikein suhtautua hallitsevaan kansaan, venäläisiin, jotka eivät suvainneet loukkauksia omassa maassaan. Kiinalaisten viljelysmaat tietysti joutuivat venäläisille, jotka niitä olivat kärkkyneetkin.
Melkein samaan aikaan kuin Nahodkan, perustivat venäläiset myöskin Wladivostokin, johon maantiet ja sähkölennätin päättyivät. Kun Suezin kanava oli vuonna 1869 valmistunut ja avattu liikenteelle, tuli laivaliike Itä-Siperian ja Etelä-Venäjän välille entistä vilkkaammaksi ja sekin vaikutti, että Wladivostok alkoi nopeasti paisua tärkeäksi ja suureksi kauppakaupungiksi. Tavaranvaihto Euroopan Venäjän ja Itä-Aasian välillä tuli sangen suureksi ja vilkkaaksi.
Rauhattomuuksien alettua kiinalaisten ja venäläisten välillä joutuivat suomalaisetkin siitä kärsimään. Suuri joukko kiinalaisia rosvoja, noin 75 miestä, lähti suomalaisia hätyyttämään. He yllättivät ja murhasivat muutamia heidän asunnoissaan. Suomalaiset kuitenkin saivat varoituksia ja suurin osa heistä pelastui. Heidän rohkeuttaan osoitti, että heistä noin 25—30 miestä lähti rosvolaumaa takaa-ajamaan ja karkoitti sen pois. Mutta kahakka vaati ihmishenkiä molemmin puolin.
Mutta eurooppalaiselle väestölle kunniaksi eivät olleet ne suuret pahantekijöiden laumat, joita Venäjältä vuosittain lähetettiin Itä-Siperiaan, joksi Amurin seutua sanottiin. Enin osa heistä oli kokonaan menettänyt kaiken ihmisarvonsa. He olivat kotimaassaan tehneet niin monta rikosta, että omantunnon ääntä ei enää heissä ollenkaan kuulunut. Eikä heillä ollut haluakaan nousta alennustilastaan. Kotiseuduillensa he eivät saaneet milloinkaan tulla takaisin ja Itä-Siperiassa he tunsivat itsensä muukalaisiksi, joita ylenkatsottiin ja epäluulolla kohdeltiin joka paikassa.
Kiinalaisten rosvojen, hunghuusien menettelystä omia maamiehiänsä kohtaan on kerrottu XIII luvussa Schoultzin metsästysretkien ohella. Toisella tavoin hunghuusit menettelivät vihattuja ulkomaalaisia vastaan, jotka olivat tulleet väkisin ottamaan heidän maansa.
Isossa parvessa rosvot tulivat yön aikaan, ympäröivät yksityiset asunnot ja murhasivat kiduttamalla sen asukkaat. Wladivostokin tienoilla asui eurooppalainen lääkäri kahdenkesken vanhan palvelijattarensa kanssa. Yöllä taloon hiipineet rosvot tulivat keittiöön, jossa palvelija nukkui; tohtori kuuli metelin ja hätähuutoja, mutta ymmärsi, ettei hän yksin voinut puolustaa kotiansa isoa asestettua laumaa vastaan; näin ollen hän sieppasi pyssynsä ja ikkunasta pakoon päästyään riensi naapurilta apua saamaan.
Kun hän palasi mukanaan apuväkeä, löysi hän palvelijattaren murhattuna. Onneton nainen oli varpaista sidottu riippumaan ja rääkätty hirveästi, kunnes hän oli kuollut.
Suomalaiset ajoivat rosvoja takaa sotilasketjuun järjestyneinä. Jokainen rosvo, joka vain saavutettiin, passitettiin armotta ikuisuuteen. Suomalaisten hyvä järjestys ja johto tuottivat heille voiton ja hunghuusit pakenivat. Tässä pienoissodassa näyttivät kiinalaiset huonoja puoliansa. Sekä eurooppalaisille, jotka eivät milloinkaan olleet heille mitään pahaa tehneet, että niille kiinalaisille, jotka olivat eurooppalaisten puolella sotatoimien aikana, tehtiin kauheata väkivaltaa. Suomalainen joukko tavoitti tuollaisen rosvolauman, joka oli saanut käsiinsä oman kansalaisensa, kiinalaisen miehen, suomalaisten ystävän ja puolustajan.
Mies oli sidottu kiinni ja riisuttiin alasti kidutettavaksi. Tehtiin valkea ja astiaan pantiin tulelle öljyä kuumenemaan. Savesta, joka oli vetelää ja hyvin huolellisesti sotkettua, leivottiin rinkilän kaltaisia ympyröitä, jotka asetettiin vangitun miehen alastomalle iholle ja rinkilän keskelle kaadettiin kiehuvaa öljyä. Miehen piti saada tuntea hirveitä tuskia, mutta ei saanut liian pian kuolla, ettei kiduttajain ilo olisi varsin pian loppunut.