Valtioneuvos K. H. F. Furuhjelm. Valokuva otettu Hampurissa Kindermannin valokuvaamossa.
Hänen veljensä oli amiraali Johan Hampus Furuhjelm, josta tässä kertomuksessa myöskin on puhuttu ensimäisenä tunnettuna eurooppalaisena, joka kulki talvella Baikal-järven ylitse. Hän oli Venäjän Tyynellämerellä olevan laivaston ylipäällikkönä ja asui Nikolajevskin kaupungissa Amurinjoen suulla. Seon niin kaukana pohjoisessa ja Ohotan meri niin kauvan jäiden vallassa, että Venäjän sotalaivasto Tyynellä merellä talviseen aikaan liikuskeli kauempana välttääksensä joutumasta jäätymään kiinni Siperian koillisrannikolla.
Sellaisella talvisella purjehdusmatkalla joutui amiraali Furuhjelm kerran Kiinassa näkemään kiinalaisten, vanhan sivistyskansan kekseliäisyyttä. Amiraali oli laivasto-osastollaan saapunut Šanghaihin. Ja kun samalla kertaa sinne oli tullut myöskin englantilainen ja ranskalainen laivasto-osasto ylhäisine päälliköinensä, niin tahtoivat kiinalaiset osottaa kohteliaisuuttaan eurooppalaisille suurvaltain edustajille.
He panivat toimeen vierailemassa olevien laivastoissa palvelevien ylempien upseerien kunniaksi juhlapäivälliset. Mutta silloin nousi kysymys siitä kuka asetettaisiin ylimmälle paikalle juhlapöydän ääressä, englantilainenko vai venäläinen vai ranskalainenko ylipäällikkö? Sen kysymyksen ratkaisemisessa saattoi helposti joutua vastoin tahtoansa loukkaamaan juhlaan kutsuttujen mieliä. Ja tarkoitus ei ollut närkästyttää kutsuvieraita, vaan saada heidät kaikki suosiollisiksi. Kiinalaisten mielestä eurooppalaiset ylipäälliköt pitivät itseänsä saman arvoisina. Niinpä ratkaistiin arvo-asteikko sillä tavoin, että jokainen vieras asetettiin istumaan eri pöytään, ja yksin istuessaan hän oli ylimmällä paikalla kun ei ollut ketään ylempänä istumassa.
Ruokajärjestys kiinalaisten juhla-ateriassa oli kaikille eurooppalaisille kummallinen. Kun vieraat olivat sijoittuneet paikoilleen istumaan, tuli kiinalainen palvelija kantaen päänsä yläpuolella isolla tarjottimella kalan muotoiseksi leivottua kauniiksi koreiltua sokerileivosta, lähestyi jokaista vierasta ja teki syvän kumarruksen samalla näyttäen leivosta, johon ei kukaan saanut koskea. Leivos tarjottiminensa vietiin pois. Se oli vaan näyteruoka.
Ruokajärjestyksessä seurasi sitten monenlaisia makeisia, konvehtia ja muita eurooppalaisten tavan mukaan jälkiruokina tarjottavia, ja vasta viimeiseksi lihasta, kalasta, vihanneksista, hedelmistä ja tiesi mistä aineksista valmistettuja kiinalaisia herkkuja, joilla piti nälkä tyydytettämän. Muutamat ruoat olivat mukiin meneviä makunsa puolesta, toiset tosiaan maukkaita, mutta oli sellaisiakin, joihin eurooppalainen oli aivan tottumaton ja piti makua inhottavana. Kun joku osa juhlaherkuista jäi syömättä, niin kiinalaiset palvelijat toivat aterian jälkeen ruoan jäännökset laivaan, sillä oli otaksuttu, että juhlavieras tahallansa oli säästänyt osan maistiaisiksi kumppaneille laivassa.
Amiraali Furuhjelm oli maailmaa paljon nähnyt mies, joka laivaston johtajana oli kulkenut kaikki valtameret ristiin rastiin.
Loppupuolella ikäänsä hän oli ylhäisessä virassa etelä-Venäjällä Taganrogin kaupungissa. Kuoltuansa hän siirrettiin viimeiseen lepoon isänmaan poveen. Hän omisti aikoinaan Urjalassa Honkolan kartanon, joka vieläkin on hänen perillisillänsä.
Paljon kokeneena ja hienosti sivistyneenä miehenä hän myös ystävällisesti ja kohteliaasti kohteli alhaisempia henkilöitä jonka vuoksi hän kotoseudun väestöön jätti jälkeensä rakkaan muiston.