"Minä jäisin, jos voisin", sanoi Zeno. "Mutta minulla on todellakin sopimus, ja minun täytyy lähteä."
"Onko se hyvin tärkeä, hyvin — hyvin tärkeä?"
Zeno hymyili nyt Zoëlle, mutta ei vastannut heti. Sen sijaan hän käveli ikkunan luo, avasi luukut jälleen ja katsoi ulos. Yö oli hyvin pimeä. Siellä täällä tuikki pieniä valoja Peran taloista, ja liki vedenreunaa olevat valot loivat pieniä juovia mustaan virtaan. Sittenkuin hänen silmänsä olivat tottuneet pimeyteen, saattoi Zeno erottaa, että lähellä marmoriportaita oli vene, ja hyvin heikko vedessä liikkuvien airojen synnyttämä ääni ilmaisi hänelle, että venemies meloi hiljaa pysyäkseen kohdalla verkkaan soljuvassa virrassa. Zeno sulki ikkunan jälleen ja kääntyi takaisin Zoëhen päin.
"Kyllä", sanoi hän, vastaten Zoën viimeisiin sanoihin tämän väliajan jälkeen, "se on hyvin tärkeä. Jollei se olisi, en menisi ulos tänä iltana."
Hän aikoi siis lähteä ulos kaupungille. Zoë tiesi, että hän harvoin poistui talostaan pimeäntulon jälkeen, eikä hän voinut olla asettamatta hänen lähtöään Pololle ja tämän tyttärelle seuraavaksi päiväksi annetun kutsun yhteyteen. Zoën mielikuvitus punoi heti langan epätodennäköisyyksien kuilujen yli ja riensi tuota keijukaissiltaa pitkin niiden takana olevaan mahdottomuuksien maahan. Zeno kihlautuisi huomenna Giustinan kanssa, hänen täytyi nyt lähteä järjestämään jotakin naimasopimuksen kanssa yhteydessä olevaa tärkeää seikkaa; tai hän oli jo kihloissa; niin, ja hän viettäisi häänsä huomenna ja toisi morsiamensa kotiin; Zoë kuulisi yksinäisiin yläkerran huoneisiinsa alhaalla juhlivien häävieraiden iloisen hälinän —
Kun lanka katkesi, jättäen hänet keskelle epätodellisuutta, värähtelivät hänen huulensa ja hän oli hiukan kalpea. Zeno seisoi hänen vieressään, pitäen hänen kättään.
"Hyvää yötä, Arethusa", sanoi hän äänellä, joka säikytti Zoëta.
Sanat kuulostivat siltä, kuin olisivat ne olleet "jää hyvästi", sillä sitä ne saattoivat merkitä; Zeno tiesi sen, ja Zoë arvasi sen.
"Te menette pois!" huudahti Zoë, hypähtäen pystyyn ja nykäisten kätensä pois Zenon kädestä tarttuakseen hänen ranteeseensa.
"En, jos vain voin sitä auttaa", vastasi Zeno. "Mutta te ette ehkä näe minua huomenna."