Kirkonvartija seisoi vielä saman pylvään vieressä.
"Kyrios Rustan ei ole kirkossa", sanoi Omobono pysähtyen jälleen.
Taaskin näytti kirkonvartija aikovan mytistää huulensa renkaaksi ja tekeytyä älyttömän näköiseksi, ja kirjuri näki olevan ajan käyttää tunnussanaa.
"Minun täytyy saada tavata häntä", sanoi hän hiljentäen ääntään mutta puhuen hyvin selvästi. "Pyydän teitä neuvomaan minulle neljän varpaan ja viiden varpaan kautta, miten voin löytää hänet."
Kirkonvartijan kasvot ja käytös muuttuivat heti. Hänen pienet silmänsä tuikkivat älykkyyttä, suu levisi ystävälliseen hymyyn ja nykerönenä näytti teroittuvan kuin jäljille päässeen koiran kuono.
"Miksi ette sanonut sitä heti?" kysyi hän. "Rustan lähti kirkosta neljännestuntia ennen kuin te tulitte, mutta hän ei ole kaukana. Näettekö tuon kujan suuta tuolla?"
Hän viittasi sinnepäin.
"Kyllä", sanoi Omobono, "lähellä kulmaa."
"Niin. Menkää sille kujalle. Kääntykää ensi risteyksestä vasemmalle ja sitten toisesta taas oikealle. Ennenkuin olette ehtinyt kauas, tapaatte Rustanin kävelemässä edestakaisin."
"Kävelemässä edestakaisin?" kertasi Omobono, kummastellen miksi bukaralainen valitsisi iltakävelyään varten sellaisen paikan, kuin voi odottaa tapaavansa neuvotulla suunnalla.