Sitten tähdet himmenivät ja taivaan mustuus vaaleni, ja Zoë luuli päivän olevan tulossa; mutta se olikin Bosporin yli kohoavan kuunsirpin heikon valon kajastusta. Ei ollut nytkään valoisaa, mutta sankka pimeys oli tullut läpikuultavaksi; sen läpi saattoi nähdä, ja Zoë näki veneen laskevan hiljaa rantasiltaman viereen. Tulija oli Gorlias; hän kiinnitti veneen joutuisasti ja tuli ylös portaita. Zoë oli tuntenut hänen ulkopiirteensä, koska hän odotti häntä, ja hän astui askeleen häntä vastaan, vaikka liikkuminen koskikin hyvin kipeästi. Gorlias lähestyi nopeasti ja varmasti niinkuin ainakin sellainen ihminen, joka näkee pimeässäkin, kuten kissat ja metsäeläimet. Kuvittelipa Zoë hänen lähestyessään, että hänen silmistään hohti omaa heikkoa valoa pimeässä, mutta hänen mielikuvituksensa oli epäilemättä ruumiillisen kivun ja hirveän mielenjännityksen hämmentämä.
"Eikö hän ole tullut vielä?" kysyi Gorlias matalalla äänellä.
Kysymys saattoi merkitä vain sitä, että Zeno oli joutunut kiinni, ja
Zoë tarttui tähtienselittäjän käsivarteen äkillisen pelon vallassa.
"Hän on hukassa!" huudahti hän. "He tappavat hänet huomenna!"
"Ei ole helppo tappaa Carlo Zenoa", vastasi Gorlias, hieroen kangistuneita käsiään ja sitten verkalleen vetäen joka sormea vuorotellen, niin että nivelet naksuivat. "Hän ei ole kuollut vielä", lisäsi hän.
"Ei vielä!" kertasi Zoë epätoivoisesti.
"Ei", sanoi Gorlias, "sillä hän pääsi pois palatsista."
"Pääsi pois? Oletteko varma?" Zoë olisi voinut kirkua ilosta; käänne tuli melkein liian äkkiä.
"Kyllä, siitä olen varma. Häntä etsitään kaikista kortteleista palatsin seutuvilla. Kun olin korjannut pois kaikkityyni tornin juurelta, laskin alasvirtaa erääseen rauhalliseen paikkaan, jonka tiedän, ja nousin maihin ottamaan selkoa asiasta mikäli voin. Blachernaen suuri portti oli auki, piha oli täynnä valoja ja henkikaarti oli kutsuttu ulos. Puolet heistä hoiperteli sinne tänne yhä kovasti juovuksissa, mutta tapasin myös monta paljon selvempää etsimässä kaduilta ja kujilta lyhtyjen avulla. Viivyttelin paikalla kunnes sama seurue tapasi minut kahdesti ja katseli minua epäluuloisesti, ja sitten pujahdin taas pois ja tulin tänne. En usko kenenkään heistä tietävän ketä he etsivät; heille on vain kerrottu jonkun ryöstäytyneen ulos palatsista, niin otaksun. Se sai minut ajattelemaan, että Zeno oli tullut rauhallisesti kotiinsa, varmana siitä ettei häntä ollut tunnettu."
Gorlias kertoi kerrottavansa matalalla, yksitoikkoisella äänellä, joka oli hänelle ominainen ja joka tuntui ilmaisevan täydellisintä välinpitämättömyyttä kaikesta mitä tapahtui. Mutta Zoë ei nyt välittänyt mitään siitä tavasta, millä nuo tällä hetkellä parhaat mahdolliset uutiset kerrottiin. Zeno ei vielä ollut täydessä turvassa, mutta Zoë tunsi hänet tarpeeksi hyvin ollakseen varma, että jos häntä ei oltu saatu kiinni palatsissa, ei hänellä ollut paljoa pelättävänä. Ennemmin tai myöhemmin hän tulisi kotiin niinkuin ei mitään olisi tapahtunut. Gorlias ymmärsi hänen helpotuksenhuokauksensa.