"Kyllä", vastasi Zeno, "kuulen kyllä. Heidän typeryytensä ei muuta tosiasioita. Jos teillä olisi hiirenkään rohkeus kurjissa rinnoissanne", jatkoi hän, kääntyen miehiin päin halveksivasti naurahtaen, "niin lähtisitte mukaani heti ja valloittaisitte palatsin. Portti on auki ja vartiat sikahumalassa. Siellä tulee olemaan jaettavana enemmän kuin kahdeksantuhatta tukaattia!"
Miehet olivat vaiti; monet pudistivat päätään.
"Hetki on mennyt ohitse", vastasi tatarilainen, puhuen heidän puolestaan. "Koko kaupunki on jo hälyytetty liikkeelle."
"Sitä enemmän kelpo miehiä saamme siis avuksemme", sanoi Zeno. "Ei silti että tarvitsisimme ketään. Kourallinen miehiä riittäisi hyvin."
"Lähettäkää noutamaan rahoja!" huusi kreikkalaisen ääni jälleen.
"Sanoinhan jo, ettei minulla ole", vastasi Zeno. "Jos ei teillä ole mitään järkevämpää sanottavaa, niin menkää majapaikkoihinne ja antakaa minun nukkua."
"Hauskoja unia!" ivaili kreikkalainen, ja muutamat miehistä nauroivat.
"Toivoakseni uneni tulevat olemaan mieluisia, sillä minua nukuttaa tavattomasti", vastasi Zeno huolettomasti. "Jos viillätte kurkkuni poikki ennenkuin herään, ette saa mitään, ette edes hautauskulujani! No, hyvää yötä nyt, ja menkää tiehenne!"
"Meidän on parasta jättää hänet", sanoi Toktamish, työntäen lähinnäolevia miehiä pois. "Te ette saa mitään tällä haavaa, ja häntä on mahdoton peloittaa. Mutta hän ei voi päästä pois, niinkuin tiedätte. Teemme sen oman turvallisuutemme vuoksi", lisäsi hän, muuttaen puheensävyään Zenoa puhutellessaan. "Emme voi päästää teitä ulos ennenkuin kaupungissa on jälleen hiljaista, mutta teiltä ei tule puuttumaan mitään. Tässä on kaksi peitettä, joiden välissä voitte nukkua, ja minä tuon teille ruokaa ja juomaa ja mitä vain tarvitsette, aamun tultua."
Zeno oli keskustelun aikana ehtinyt katsella ympärilleen, mikäli lyhtyjen valo ja ympärillä tungeksivat miehet hänen sallivat nähdä. Hän oli hyvin pian oivaltanut, ettei hän ollut minkään raunioituneen talon kellarissa, niinkuin hän ensin oli otaksunut, vaan yhdessä niistä suurista käyttämättömistä vesisäiliöistä, joita Konstantinopolissa on useita, ja joista kaksi on vieläkin nähtävissä. Vuosisatoja oli jo kulunut siitä kuin tässä oli ollut vettä, ja kivetyllä lattialla oli vahva kerros pölyä. Puolisen sataa harmaasta marmorista hakattua pylvästä kannatti korkeaa holvikattoa, jossa, kuten Zeno hyvin arvasi, ei enää ollut mitään näkyvää aukkoa ulkoilmaan. Ilmaa oli huoneessa kuitenkin yllinkyllin, sillä sitä tuli siitä kapeasta sisäänkäytävästä, jota myöten Zeno oli sinne kuljetettu, ja se arvatenkin löysi tiensä ulos käyttämättömän vesijohdon kautta, jota myöten säiliöön muinoin oli johdettu vettä ja joka vieläkin oli yhteydessä jonkun kaukaisen ulosjohtavan aukon kanssa. Zeno saattoi arvata tämän linnoituksista saamansa kokemuksen perusteella, niissä kun aina oli samaan tapaan rakennettu vesisäiliö; jokainen, jonka hän oli nähnyt, oli varustettu aukoilla, molemmat melkein aina holvin korkeimmalla kohdalla; muutamissa oli portaat, jotta päästiin mukavammin puhdistamaan niitä niiden tyhjinä ollessa.