"Minun isäni voisi maksaa vaikka kaksi sen vertaa, jos haluaisi", vastasi rikkaan kauppiaan tytär pöyhkeänä isänsä suunnattomasta äveriäisyydestä. "Mutta minä tuskin luulen hänen antavan mitään", lisäsi hän hitaasti, samalla kuin hän tarkkasi Zoën kasvoja nähdäkseen mikä vaikutus tällä väitteellä olisi.
"Messer Carlolla on monta ystävää", vastasi Zoë rauhallisesti. "Mutta jos hän on elossa, on hyvin todennäköistä että hän tulee kotiin maksamatta mitään lunnaita. Ja jos hän tekee sen, niin hän varmasti panee sotilaat maksamaan sen kepposen, jonka he ovat hänelle tehneet."
"Te ette näytä olevan huolissanne hänen tähtensä", sanoi Giustina, hänen näennäisen tyyneytensä eksyttämänä ja hämmästyttämättä.
"Oletteko te?" kysyi Zoë.
Silloin Julia avasi oven, sillä hän oli kuunnellut sisäpuolelta ja kuullut toverinsa paljaiden jalkain sipsutuksen porrassiltaman kivipermannolta. Lucilla pujahti sisään, miltei tanssien ihastuksesta äskeisen urostyönsä johdosta ja käyttäytyen kuin jokin pieni sadun keijukainen.
"Minä lukitsin heidät toimistoon, kokóna!" huusi hän. "Tatarilaisen jättiläisen ja kirjurin! He ovat varmassa tallessa!".
Hän nauroi hilpeästi, ja Julia nauroi mukana. Giustina muisti yht'äkkiä äitinsä, joka oli pyörtynyt ruokasaliin. Mitä hänen isäänsä tuli, tiesi hän hänen luonteensa tuntemuksen perusteella, että kun vaara oli ilmestynyt, hän oli varmasti turvallisessa paikassa. Hän ei piitannut siitä, miten oli käynyt Marin Cornerin, jota hän inhosi siitä saakka kuin tämä kerran oli rohjennut pyytää hänen kättään, vaikka oli viisikymmenvuotias leski. Mutta hänen äitinsä oli sentään oikeutettu saamaan osakseen jonkunverran huolta, jollei muun vuoksi, niin siksi, että oli saattanut maailmaan sellaisen ihmeellisen olennon, jollainen Giustina todella uskoi olevansa. Sisimmässä sydämessään tuo nuori nainen kuitenkin tunsi kaunaa häntä kohtaan siitä, että tämä oli tullut niin suunnattoman lihavaksi; koska tapahtuu hyvin usein, että tyttäret vanhemmiksi tullessaan tulevat yhä enemmän äitiensä kaltaisiksi, ja Giustina tiesi jo itsekin olevansa jokseenkin painava ikäisekseen. Olisi hirveätä olla lihava kolmenkymmenen ikäisenä, ja olisi hänen äitinsä syy, jos hänestä sellainen tulisi. Monille tyttärille on tällainen päättely varsin tuttu, vaikka he ehkä nostavatkin huudon ja herjauksen markkinakujan sadunkertojaa vastaan siitä, että tämä on paljastanut sen nuorille miehille.
Giustina nousi nyt ylös hyvin arvokkaana, kun hän oli täysin vakuutettu talon turvallisuudesta. Zoë teki kysymyksiä Lucillalle, joka saattoi tuskin vastata purskahtamatta nauruun siitä lystikkäästä ajatuksesta, että hän oli vanginnut Omobonon ja hirmuisen tatarilaisen. Pikku kirjuri ei ollut koskaan eläessään ollut häijy kenellekään, mutta kerran tai pari, kun isäntä oli ollut poissa ja hänen oli täytynyt esiintyä arvokkaana hänen puolestaan, oli hän tavannut orjatytöt portailla vetelehtimässä ja uhannut heitä isännän suuttumuksella ja siitä seuraavalla hyvin ansaitulla rangaistuksella, jos heidät vielä kerran tavattaisiin tyhjäntoimituksesta valtiattarensa huoneiston ulkopuolelta; ja senvuoksi oli ihastuttavaa tietää, että hän oli lukon takana Toktamishin kanssa henkensä pelossa ja että hänen hirmuinen arvokkuutensa oli mennyt kokonaan riekaleiksi hänen säikähdyksessään.
"Sinä olet älykäs tyttö", sanoi Zoë. "Toivon vain, että ovi on luja."
"Minä kutsuin palvelijat ja orjat ennenkuin palasin yläkertaan", vastasi Lucilla. "He jäivät kasaamaan huonekaluja ovea vasten. Ei jättiläinenkään voisi päästä sieltä nyt ulos."