"Niin — jos!" Gorlias pudisti päätään miettivästi. "Ei ole helppoa lähettää vastausta tähän", jatkoi hän. "Vaimo toi sen minulle henkensä uhalla ja sanoi, että hänen olisi mahdotonta tulla toistamiseen. Vartiosto on lisätty kaksinkertaiseksi, ja tästedes pannaan toimeen ihan toisenlainen vartiointi. En usko, että voimme saada Johannesta ulos, niinkuin olisimme saaneet viime yönä niistä miehistä huolimattakin. Kuitenkin olen varma, että jos messer Carlo olisi vapaana, niin hän yrittäisi. Hän lähettäisi ainakin sanan, vastaukseksi tähän. Mutta ne ajat ovat ohi, jolloin lähetimme kirjeitä ylös ja alas langan avulla — tornia vartioidaan nyt joen puoleltakin."
"Ettekö voi päästä sisään valepuvussa?"
"En. Ei ole pienintäkään mahdollisuutta saada pääsylupaa tätä nykyä."
"Minä voisin", sanoi Zoë luottavasti. "Olen varma, että voisin! Jos menisin liinavaatekoria pääni päällä kantaen ja puettuna orjatytön tavoin sinisiin pumpulivaatteisiin ja keltanahkaisiin kenkiin, niin olen varma että he päästäisivät minut kapteenin vaimon luo."
"Entä jos korinne tarkastettaisiin ja kirje löydettäisiin?"
"Minä panisin sen kenkääni. Sieltä he eivät etsisi."
"Te antautuisitte kauheaan vaaraan."
"Hänen tähtensä, jos siitä vain olisi hyötyä", vastasi Zoë. "Mutta se ei auttaisi häntä ollenkaan, ja jos jotakin tapahtuisi minulle, niin hän olisi pahoillaan. Sitäpaitsi, mitävarten lähettäisimme sanaa muka messer Carlolta, kun hän itse on vankina?"
"Asia on näin", vastasi Gorlias. "Sotilaat eivät millään ehdolla päästä häntä pois, ennenkuin tuntevat itse olevansa turvassa; ja ainoa keino millä heidät voi saada vakuutetuksi siitä, ettei mitään vaaraa ole, on se, että Johannes todellakin vapautetaan ja asetetaan jälleen valtaistuimelle. Niinkauankuin Andronikus hallitsee ja kykenee kostamaan heille, he pitävät messer Carlon vankinaan, luovuttaakseen hänet millä hetkellä hyvänsä tai näännyttääkseen hänet hengiltä oman turvallisuutensa vuoksi — jolleivät muitta mutkitta murhaa häntä. Mutta minä en usko, että he rohkenisivat käydä hänen kimppuunsa kymmenenkään miehen voimalla, sillä he tuntevat hänet hyvin."
Zoë hymyili, sillä hän oli ylpeä rakastaessaan miestä, jota kymmenenkään miestä ei uskaltaisi käydä tappamaan.