Zeno näytti kummastelevan tätä järjestelyä.
"Vaimoni", selitti Rustan, "ymmärtää noita olentoja paremmin kuin minä. Minun tehtäväni on ostaminen ja myyminen; hänen osansa on pitää kauppatavaraa hyvässä kunnossa ja näyttää sitä ostajille, jotka suovat meille sen kunnian."
Hän hymyili miellyttävästi tätä sanoessaan ja jäi seisomaan, Zenon seuratessa neekeritärtä pois huoneesta. Kulkiessaan tämän jäljessä hän ei voinut olla panematta merkille hänen vankkoja, suoria hartioitaan, hänen voimakkaitten lanteittensa huojuntaa ja hänen astuntaansa, ja hänessä varmistui ajatus, että tämä nainen pystyi pitämään puolensa mille miehelle hyvänsä käsikähmässä. Hän ei suinkaan ajatellut orjatyttöä, jota hän oli menossa tarkastamaan.
Toinen ovi avautui, ja hän tuli huoneeseen, joka tulvehti päivänpaistetta ja lemusi kevätkukkien tuoksua. Hän pysähtyi ja veti tiedottomasti syvän yllätyksen henkäyksen. Zoë oli istunut suuressa tuolissa auringonpaisteessa ja oli noussut puoleksi seisomaan oven avautuessa, käsi tuolin toisella käsinojalla. Hänen katseensa kohtasi Zenon katseen, ja hetkiseen ei kumpikaan liikahtanut. Jos Rustan olisi ollut saapuvilla, olisi hän korottanut kauppatavaran hinnan ainakin viiteensataan tukaattiin. Musta nainen vain irvisti, mielissään tytön ulkonäöstä, hän kun oli tämän itse pukenut ostajan tarkastuskäyntiä varten.
Zoën käsi puristi hiukan tiukemmin tuolin käsinojaa ja hän vaipui hiljaa takaisin istuimelleen, kun hän käänsi katseensa pois Zenon kasvoista, unohtaen, että oli luvannut mielessään seisoa suorana ja kylmänä niinkuin orjan tulee näytteillä ollessaan.
Jos venetsialainen yhä epäili, että tuo tyttö, jota hän oli tullut ostamaan orjakauppiaalta, jonkun salaperäisen kohtalon oikun johdosta oli yhtä jalosyntyinen kuin hän itsekin, hälvensi tytön liike hänen istuutuessaan viimeisenkin epävarmuuden. Zeno oli astunut huoneeseen huolettomasti, lakki yhä päässä. Zoën painuessa takaisin istuimelleen hän otti sen päästään, kumartaen vaistomaisesti, niinkuin olisi tehnyt tavatessaan omaan luokkaansa kuuluvan naisen. Vieno puna kohosi tytön poskille, kun hän jälleen loi katseensa häneen.
Rustanin vaimo nauroi äänettömästi, seisoen jonkun askelen päässä Zenon takana. Zoë puhui ensimmäisenä.
"Olkaa hyvä ja pitäkää lakki päässänne, herra", sanoi hän.
"Hänen Korkeamahtisuutensa paljastaa päänsä saadakseen viileyttä", sanoi neekeritär.
Zeno katsahti häneen tuikeasti ja kääntyi sitten Zoën puoleen.