Naiset olivat kuitenkin erilaisia olentoja, joten hän teki heille kaikki mahdolliset myönnytykset ja meni äärimmäisen pitkälle arvioidessaan heidän tarpeitaan, kuten Omobono sai vaivoikseen nähdä. Kaikista yksityiskohdista huolehtiessaan Zeno kuitenkin unohti, että Zoëlla täytyi heti olla naispalvelija, ja huomatessaan tämän laiminlyöntinsä, miltei viimeisellä minuutilla, tuo tuleva genualaisten voittaja, Välimeren kauhu, Paduan sotaretken voitokas johtaja, kolmenkymmenen maataistelun ja parinkymmenen meritaistelun sankari, tunsi sydämessään pelon-tapaisia väristyksiä. Mitä olisi tapahtunut, jollei hän olisi muistanut juuri ajoissa että Pesaron orjalla täytyi olla palvelijaneito? Hänen täytyi saada kaksi tai kolme, tai niin monta kuin hän tarvitsi.
"Omobono", sanoi hän, kun pikku kirjuri nousi ylös portaita kahdennenkymmenennen kerran, "mene pian kaupungille ja osta kaksi tyttöä. Niiden tulee olla nuoria, terveitä, puhtaita, taitavia ja hiljaisia. Älä hukkaa hetkeäkään!"
"Kaksi tyttöä?" Kirjurin leuka jäi riipuksiin. "Kaksi tyttöä?" toisti hän melkein älyttömänä.
"Niin. Onko siinä mitään ihmettelemistä? Luulitko saavasi palvella neitiä itse?"
"Neitiä?" Omobono aukaisi pienet silmänsä hyvin suuriksi.
"Tarkoitan", vastasi Zeno oikaisten sanojaan, "sitä — sitä nuorta naista, joka tulee asumaan täällä. Älä hukkaa aikaa, kuuletko! Mene niin joutuin kuin voit!" Omobono kääntyi ja meni, tajuamatta vähintäkään minne mennä. Ennenkuin hän oli ehtinyt ulko-ovelle, huusi Zeno hänen jälkeensä portaita alas.
"Seis!" huusi kauppias. "On jo liian myöhäistä. Sinun on mentävä noutamaan neitiä — sitä nuorta naista. Ota kaksi kantotuolia yhden sijasta ja käske Rustanin antamaan hänen valita orjat itselleen. Voit panna molemmat samaan kantotuoliin ja tuoda heidät kaikki yhtä matkaa."
"Mutta hinta, herra?" kysäisi Omobono, joka oli tarkka liikemies. "Rustan vaatii niin paljon kuin tahtoo, jos vien hänelle sellaisen sanan!"
"Sano hänelle, että jollei hän ole kohtuullinen, ei hän tule koskaan enää tekemään kauppaa venetsialaisten kanssa", vastasi Zeno marmoriportaiden yläpäästä.
Omobono nyökkäsi kuuliaisesti ja seurasi hänen ohjeitaan. Niinpä johtui, että hän ennen pitkää huomasi olevansa Rustanin ulkomuurin sisäpuolella, mukanaan kaksi kantotuolia ja kahdeksan kantajaa sekä lisäksi pari Zenon luotettavaa miespalvelijaa hyvin asestettuina, sillä hänellä oli mukanaan suuri summa rahaa kullassa. Bukaralainen ja kirjuri menivät sisähuoneeseen laskemaan ja punnitsemaan tukaatteja, mutta ennenkuin he tähän ryhtyivät, ilmoitti Omobono viestinsä täydellisenä.