"Tietysti, tietysti", vastasi Omobono. "Laskemmeko tukaatit?"
Kun toimitus oli melkein lopussa, palasi neekeritär tuoden molemmat orjatytöt, joiden arkipäiväiset piirteet olivat hymyn kiemuroissa, ja he alkoivat suudella Zoën vaipan lievettä. Omobono tarkasteli heitä arvostelevasti.
"Miellyttävätkö he teitä, kokóna?" kysyi hän Zoëlta. "Isäntäni pitää hyvin tärkeänä, että te olisitte tyytyväinen."
"Kyllä todellakin", vastasi Zoë joutuisasti. "He ovat hyvin taitavia pikku tyttöjä."
Orjatytöt miltei huusivat ihastuksesta, ja ainoastaan neekerittären merkitsevä kädenliike vyötä kohden ehkäisi heidät siitä. He eivät olleet vielä poissa hänen vallastaan. Omobono silmäili heitä ja arveli. että kaksitoista tukaattia kummastakin oli todella halpa hinta, niinkuin se itse asiassa olikin. Maksoihan hän neljäsataa Zoësta, mutta Rustan ei halunnut antaa Zoën nähdä rahoja, ja hän oli peittänyt ne väljällä hihallaan tämän astuessa huoneeseen. Hän pyysi nyt vaimoaan viemään kaikki kolme orjaa kantotuolien luo, siksi aikaa kuin hän lopetti laskemisen ja punnitsemisen ja kirjoitti kuitin rahoista. Hän kutsui neekeritärtä lempihiirekseen, pikku lintusekseen ja sydämensä untuvatäytteiseksi liiviksi, ja jollei naisen hirmuinen olemus ja hänen vyöhönsä pistetty ase olisi peloittaneet, olisi Omobono suorastaan nauranut.
Rustan kirjoitti pergamenttiliuskalle huonolla kreikankielellä:
Pyhän Kolminaisuuden nimessä, Konstantinopolissa, lauantaina ennen piinasunnuntaita, Andronikus Augustus Caesarin toisena hallitusvuotena ja verojakson neljäntenätoista, olen minä ottanut vastaan Kaikkein Kunnioitettavimmalta Carlo Zenolta, venetsialaiselta, neljäsataa ja neljäkymmentä Venetsian kultatukaattia, seuraavista tavaroista:
Yhdestä kreikkalaisesta orjatytöstä, orjuudessa syntyneestä, joka on iältään seitsemäntoista ja kahdeksantoista vuoden välillä, vastaa nimeen Arethusa, on ilman virhettä, arpea tai syntymämerkkiä, ja jolla on luonnollinen ruskea tukka, ruskeat silmät, kahdeksankolmatta hammasta, kaikki terveitä, ja joka painaa kaksi Attikan talenttia ja viisi minaa päälle tai alle, ja puhuu kreikkaa, latinaa ja italiaa……………. Tukaattia 400 Kahdesta Tanais-maan orjatytöstä, orjuudessa syntyneestä, neljäntoista ja viidentoista ikäisistä, jotka vastaavat nimiin Lucilla ja Julia, ovat terveitä ja raittiita, joita ei ole koskaan kidutettu eikä poltinraudalla merkitty, joilla on kummallakin musta tukka, mustat silmät ja kahdeksankolmatta hammasta, ja jotka ovat opetetut ylhäisen naisen palvelijoiksi ja puhuvat ymmärrettävää kreikkaa sekä lisäksi omaa barbaarimurrettaan, ovat taatusti oppivaisia eivätkä varasteluun taipuvaisia; 20 tukaattia kumpikin…….. Tukaattia 40 Yhteensä Tukaattia 440.
RUSTAN KARABOGHAZDZHI, Daddirdzhanin poika,
Kauppias.
(Todistaa): SEBASTIAN OMOBONO, Venetsiasta,
kirjuri.