"Ehkä Rustan Karaboghazdzhi, bukaralainen, sopisi", ehdotti Omobono.
Zeno katsahti terävästi kirjuriin.
"Orjakauppiasko?" kysäisi hän.
Omobono nyökkäsi, mutta punastui samalla hiukan, miesparka, ja katsoi jälleen käsiinsä, sillä hän oli antanut ilmi itsensä, väitettyään olevansa aivan tietämätön kirjeen sisällöstä. Zeno nauroi iloisesti.
"Sinä olet kelpo mies, Omobono", sanoi hän. "Sinä et voisi pettää lastakaan. Oletko ehkä sattunut kuulemaan, että Rustanilla on mitä messer Marco haluaa?"
Mutta Omobono pudisti päätään ja punastui yhä enemmän.
"Toden totta, herra, — minä en tiedä mitä ystävänne haluaa, — minä vain arvasin —"
"Oikein hyvin arvattu, Omobono. Jos minä voisin arvata tulevaisia asioita yhtä hyvin kuin sinä nykyisiä, niin olisin rikas mies. Niin, käske Rustan. Luulen, että hän sopiikin minulle paremmin kuin juutalainen tai muhamettilainen."
"Täällä on sananpartena, että tarvitaan kymmenen juutalaista pettämään kreikkalaista ja kymmenen kreikkalaista pettämään bukaralaista", sanoi Omobono.
"Puhumattakaan noista genualaisista sioista, jotka pettävät koko Itäistä keisarikuntaa! Mitä mahdollisuuksia meillä venetsialaispoloisilla on sellaisessa paikassa?"