"Asia, jonka vuoksi olen tullut luoksenne, on hyvin arkaluontoinen", sanoi Gorlias, alkaen äkkiä puhua sujuvasti ja matalalla äänellä. "Minulla on syytä luulla, että sama asia on läheinen meille kummallekin".
"Onko?" kysyi kirjuri hieman hämmästyen.
"Luulen olevan. Luulenpa olevan, neljän varpaan ja viiden varpaan kautta!"
"Tuolla puolen veden", vastasi Omobono siekailematta, toivoen saavansa kuulla enemmän.
"Niin suolaisen kuin makean", vastasi Gorlias vuorostaan. "Näiden merkkien nimessä luotan uskollisuuteenne ja vaiteliaisuuteenne."
"Ehdottomasti", vastasi venetsialainen, joka oli varma vaikenemiskyvystään, mutta ihmetteli, mikä se asia mahtoi olla, jolle hänen uskollisuuttaan vaadittiin etukäteen. Hän toivoi sisässään, ettei hänen vieraansa vain aikoisi pyytää häneltä rahaa, sillä hänellä oli aavistus, että jokin kamala kohtalo odottaisi niitä, jotka kieltäytyisivät tekemästä palvelusta, kun sitä vaadittiin vetoamalla noihin salaperäisiin tunnussanoihin, joista hän oli nyt oppinut yhden lisää.
"Messer Carlo ei ole kotona", sanoi Gorlias. "Tällä hetkellä hän on messer Sebastian Polon talossa, joka haluaa naittaa hänelle tyttärensä. Hän ei palaa kotiin ennenkuin päivällisen jälkeen."
Omobono tuijotti puhujaan.
"Te tiedätte enemmän kuin minä", huomautti hän.
"Tietysti. Minähän olen tähtienselittäjä. Teidän hallussanne on talo ja kaikki mitä siinä on, ja palvelijat ja orjat pelkäävät teitä, koska olette herranne suosiossa, mutta he myös rakastavat teitä, koska olette heille ystävällinen. Sentähden, mitä hyvänsä te teette, se on heidän silmissään oikein. Yläkerrassa on kolme naisorjaa; yksi on Arethusa, toiset ovat nimeltään Julia ja Lucilla, ja he palvelevat häntä. Näettehän, että tiedän kaikki. Ja sen asian tähden, joka on meille kummallekin läheinen, on teidän nyt johdettava minut heidän huoneisiinsa, sillä minun on puhuttava hänen kanssaan, jonka nimi on Arethusa."