Omobono toivotti, että Gorlias olisi pyytänyt hänen nuttuaan tai rahojaan tai mitä hyvänsä hänelle kuuluvaa mieluummin kuin sellaista palvelusta; ja hän oli antamaisillaan kieltävän vastauksen, olipa rangaistus siitä mikä hyvänsä, kun valoisa ajatus välähti hänen mieleensä.
"On ainoastaan yksi ehto", vastasi hän, tuokion mietittyään. "Minun on oltava saapuvilla teidän puhuessanne hänen kanssaan."
"Siitä teidän ei tarvitse olla huolissanne", virkkoi Gorlias rauhallisesti. "Olen nähnyt sen huoneen, missä hän asuu, tähdistä saamani tiedon nojalla. Siinä on eteläpuolella pieni katettu parveke, joka on ulkopuolelta varustettu ristikolla suojaksi auringonpaisteelta. Siinä olen puhuva Arethusan kanssa, sillä välin kuin te seisotte oven luona ja pidätte meitä silmällä. Minä piirrän kuvioita ja näytän selittävän niitä hänelle, jotta orjatytöt luulisivat minun tulleen huvittamaan häntä asettamalla hänelle horoskoopin. Itse messer Carlollakaan ei olisi mitään sitä vastaan, ja Arethusa pankoon hunnun kasvoilleen, niin etten voi niitä nähdä."
Omobono mietti tuokion, mutta ei voinut nähdä mitään hyvää syytä, minkä vuoksi tuon pyynnön täyttämisestä olisi tullut kieltäytyä, kun taas toiselta puolen hän näki mahdollisuuden saada tietää enemmän tuosta salaisuudesta, joka kiinnitti hänen mieltään. Zoëhan oli kuiskannut hänelle ketjun toisen tunnussanan Rustanin talossa, ja Omobono oli melkein varma, että hän jollakin tavoin tietäisi myöskin muut, sekä kaikkien niiden merkityksen.
Molemmat miehet nousivat marmoriportaita ylös toiseen kerrokseen, ja Omobono kolkutti naisten huoneiston sisäänkäytävän ovelle. Kuului kevyttä tohvelien sipsutusta ja Lucilla avasi ovea juuri sen verran, että voi pistää päänsä ulos, sillä ei ollut vielä puolipäivä-aterian aika, ja hän ihmetteli mitä heistä tahdottiin.
"Käske emäntäsi hunnuttamaan kasvonsa, lapseni", sanoi Omobono. "Täällä on eräs kuuluisa tähtienselittäjä, joka on tullut ilmoittamaan hänelle hänen tulevaisuuttaan, auttaakseen hänen aikaansa kulumaan."
Lucilla katsahti Gorliakseen uteliaasti ja hymyili, näyttäen kaikki hampaansa.
"Täällä on tosiaankin melko yksitoikkoista", huomautti hän ja hävisi, sulkien oven jälkeensä.
Heidän odottaessaan otti Gorlias avaran viittansa poimuista ison pergamenttikäärön, kehittäen sitä auki jalan tai parin verran, jolloin tuli näkyviin suuri joukko käsittämättömiä merkkejä ja kuvioita; samoin hän otti esiin ison messinkikompassin, liuskan padualaista liinapaperia, senkin kääröksi kierrettynä, sekä arabialaisen hopeasolkisen almanakan. Omobono seurasi näitä valmisteluja samalla kertaa uteliaana ja epäuskoisen huvitettuna, kunnes Lucilla avasi oven uudelleen ja johti molemmat miehet Zoën luo. Tähtienselittäjä teki esiin astuessaan kabbalistisia merkkejä oikealla kädellään, ikäänkuin piirtäen ilmaan oletettuja kuvioita ojennetulla etusormellaan. Zoën kasvot olivat kokonaan valkean harsohunnun kaksinkertaisten poimujen peitossa, mutta hän näytti katsovan tarkkaavasti tähtienselittäjää tämän astuessa häntä kohti.