Että kirjuri piti kiirettä hänen käskynsä täyttämisellä, sen hän huomasi ennenkuin iltapäivä oli puoleksikaan kulunut, sillä ikkunansa ääressä istuessaan hän näki hänen tulevan ulos marmoriportaille isäntäänsä odottamaan ja käyskentelevän edestakaisin musta- ja valkearuutuisella kivityksellä veden reunassa.
Vihdoin hän seisahtui ja katseli Blachernaehen päin, sillä vene oli tullut näkyviin. Zoë veti hunnun kasvojensa eteen ja nojasi päätään avonaisen ikkunan oikeanpuoleiseen pieleen, ikäänkuin olisi ollut hyvin väsynyt, eikä hän liikkunut tästä asennosta silloinkaan kuin vene tuli likelle. Zeno istui perässä selkäkenossa eikä voinut olla näkemättä häntä taloa lähetessään, mutta tytön asennosta hän luuli ettei tämä nähnyt häntä, ja hän katsoi häneen suoraan pari kolme sekuntia. Zoë ei hievahtanutkaan.
Omobono seisoi veden partaalla Zenon astuessa maihin ja pyysi saada sanoa hänelle muutamia sanoja nyt heti. Zeno käski viittauksella viedä veneen pois.
"Onko jotakin tapahtunut?" kysyi hän, vilkaisten uudelleen ikkunaan.
Zoë ei ollut liikkunut, mutta hän saattoi nähdä Zenon huntunsa läpi. Sitten molemmat miehet kävelivät edestakaisin, Omobonon puhuessa matalalla äänellä, mutta vaikka Zoë ei kuullut sanoja, tiesi hän mikä puheen sisällys oli. Sitten kuului Zenon ääni kylmänä ja selkeänä.
"En suinkaan", sanoi hän varmasti. "Mitään sellaista minä en tee! Jollei hänellä ole ruokahalua, niin lähetä noutamaan lääkäri. Luuletko minua lääkäriksi? Lähetä noutamaan vanhaa Salomonia, juutalaista lääkäriä. Hän on paras, ja hän on vanha mies. Jos hän sanoo tytön tarvitsevan ulkoilmaa, niin vie hänet soutelemaan veneessä palvelustyttöjen seurassa kauniina aamuina."
Seurasi sitten Omobonon kysymys, jota Zoë ei selvästi kuullut. Zenoa nähtävästi suututti.
"Omobono, sinä olet kelpo mies", sanoi hän, "mutta sinulla ei ole järkeä enempää kuin kaakattavalla kanalla! Älä ajattele koskaan! Se ei ole sinun vahva puolesi. Kun teet juuri niinkuin minä käsken, niin et tee erehdyksiä."
Kirjurin ääni kuului jälleen, matalana ja epäselvänä.
"Ei", vastasi Zeno. "Sinun ei tarvitse mennä sanomaan hänelle mitä olen sanonut, sillä hän on arvatenkin kuullut itse joka sanan ikkunasta. On tarpeetonta koskaan sanoa naisille mitään. He tietävät aina ennen kuin heille sanookaan."