"Olen tietysti kokenut hiukan taisteluakin", vastasi Zeno. "Mutta se kuuluu kaikki menneisyyteen. Minä olen nyt vakava, rauhaarakastava venetsialainen kauppias, enkä mitään muuta."
"On varmaankin hyvin ikävää olla vakava, rauhaarakastava venetsialainen kauppias", sanoi Zoë, heikosti matkien hänen puheensävyään.
"Rahan ansaitseminen on liian kovaa työtä ollakseen ikävää."
"Taitaa olla. Ja sitten", lisäsi Zoë suurenmoisen rauhallisesti, "olen aina kuullut sanottavan, että ahneus on vanhuuden intohimo."
Zeno meni ansaan.
"Hyväinen aika!" huudahti hän hämmästyneenä. "Kuinka vanhaksi luulette minua?"
Zoë katsoi häneen levollisesti.
"Minulla ei ole kokemusta miehistä", sanoi hän täysin vakavana, "mutta käytöksestänne päättäen minä arvostelisin teidän olevan — noin viidenkymmenen korvilla."
Zenon naama piteni, sillä Zoë puhui niin luonnollisesti ja tyynesti, ettei hän voinut uskoa tämän tekevän pilaa hänestä.
"Minä täytän elokuussa yhdeksänkolmatta", vastasi hän.