"Vasta yhdeksänkolmatta?" Zoë oli olevinaan hyvin hämmästynyt. "Minä olisin luullut teitä paljoa, paljoa vanhemmaksi! Oletteko ihan varma?"
"Olen." Carlo nauroi. "Ihan varma. Mutta minä taidan näyttää teistä hyvin vanhalta."
"Kyllä, hirveän vanhalta!" Zoë nyökäytti vakavasti puhuessaan.
"Tehän olette seitsemäntoista, eikö niin?" kysyi Zeno.
"Mistä ihmeestä minä tietäisin?" kysyi Zoë. "Eikö minun ikäni ole kirjoitettu kuittiin, jonka Rustan antoi teille minun mukanani? Kuinka orja tietäisi oman ikänsä? Ja jos tietäisimmekin sen, niin luuletteko kenenkään meistä voivan puhua totta muuten kuin kidutettaessa? Eihän kannattaisi vääntää käsivarsiani pois sijoiltaan ja polttaa jalkojani kuumilla raudoilla vain sitä varten, että saataisiin tietää kuinka vanha olen, vai kuinka? Ettehän voisi minua enää myydäkään, jos minua olisi kerran kidutettu!"
"Millaisia kauheita ajatuksia teillä on! Kuinka voisi kiduttaa tätä pikku raukkaa!"
Tämän sanottuaan hän ilman varoitusta tarttui Zoën käteen ja katseli sitä. Zoë teki heikon, vaistomaisen liikkeen vetääkseen sen pois, mutta sitten se oli Zenon kädessä aivan hiljaa ja alistuvana.
"Olen varma, etten koskaan voisi kestää tuskia", sanoi Zoë hymyillen, "Minä sanoisin heti kaikki! Minusta ei koskaan tulisi hyvää salaliittolaista. Te olette varmaankin haavoittunut joskus, nuorena ollessanne. Sanokaa, koskiko se hyvin kovasti?"
Zeno päästi vastatessaan hänen kätensä valahtamaan alas, ja Zoë veti sen pois ja piilotti väljän hihansa alle.
"Terävän miekan viilto tuntuu kuin jääkylmällä vedellä valelu", vastasi hän. "Pisto läpi lihan tuntuu kuin suuren okaan pisto, ja samanlainen pisto tuntuu taas, kun kärki tulee ulos toiselta puolen. Jos saa pahan haavan päähänsä, ei sitä tunne kuin hyvin vähän, tai ei ollenkaan, sillä silloin huumaantuu heti; särky jälkeenpäin se vasta todella koskee. Jos saa haavan keuhkoihinsa, ei tunne mitään, mutta veren tulva tahtoo tukkia kurkun, ja silloin täytyy kääntyä heti suulleen, jotta ei tukehtuisi. Luunmurtumat koskevat jälkeenpäin tavallisesti enemmän kuin ensiksi, mutta omituinen tunne on, kun kahdenkäden-miekalla isketään solisluu murskaksi —"