"Ettekö tekisi sitä naisen tähden?" Zoë kääntyi häneen päin, tarkatakseen hänen kasvojaan, mutta niiden ilme ei muuttunut.
"Kolme asiaa voivat tehdä viisaankin miehen hulluksi — viini, naiset ja arpapeli."
"Tosiaankin! Teidän armonne luettelee meidät hyvässä seurassa. Mutta se ei ole vastaus kysymykseeni."
"Onpa sentään", sanoi Zeno nauraen. "Miksi tekisin naisen tähden sellaista, mitä en tekisi arpanoppien tai viinin tähden?"
"Mutta arpanopat ja viini eivät ole koskaan vietelleet teitä", vastusti
Zoë.
Zeno nauroi kovemmin.
"Eikö koskaan? Kun olin ylioppilaana Paduassa, möin kaikki tyyni, kirjanikin, saadakseni rahaa niihin molempiin. Vasta kirjat menetettyäni minä rupesin soturiksi ja opin maailman suurinta uhkapeliä. Siihen verrattuna arpanopat ovat nukutusainetta ja viini unijuomaa."
Hän vain hymyili nyt naurunsa jälkeen, mutta hänen puhuessaan oli hänen kasvoillaan ilme, jonka Zoë silloin näki ensi kerran ja jota hän ei unohtanut, vaan muisti elävästi nähdessään sen toiste. Se oli vain hieno häive ja olisi miesten kesken voinut jäädä huomaamatta, mutta se puhui tytön sukupuoliominaisuuksille ja sai hänen nuoren verensä värähtelemään. Hän ei olisi mistään hinnasta suonut Zenon arvaavan, mitä hän tunsi sillä hetkellä.
"Taistelu houkuttelisi teitä taistelun itsensä takia, jollei mikään muu voisi sitä tehdä", vastasi Zoë rauhallisesti.
"Hm — ehkä, ehkä", vastasi Zeno miettivästi. "Mutta te tarvitsisitte asian, vaikka mitättömänkin, ja teillä ei ole mitään täällä, vai onko?"