"Todellako?" Zoë oli osoittavinaan hämmästynyttä mielenkiintoa. "Mitä?" kysyi hän teeskennellyn innokkaana.
"Te ymmärrätte täydellisesti mitä tarkoitan", vastasi Zeno hiukan ankaralla vivahduksella, sillä Zoën oikullinen tuuli alkoi häntä kyllästyttää.
Zoë vilkaisi häneen sivultapäin, niinkuin nainen tekee silloin, kuin kuulee miehen äänensävyn äkkiä muuttuvan eikä ole varma siitä, mitä hän mahtaa lähinnä senjälkeen tehdä tai sanoa.
"Te ette tee itseänne helposti ymmärrettäväksi, armollinen herra", sanoi hän hetken epäröimisen jälkeen.
"Asia on varsin yksinkertainen. Minä tapaan teidät huonolla tuulella — —"
"Ei suinkaan, minä vakuutan sen!" keskeytti Zoë, osoittaen naisen pirullista näppäryyttä keskeyttämään miehen puheen juuri itselleen edullisimmalla hetkellä. "En koskaan elämässäni ole ollut paremmalla tuulella!"
Tämän todisteeksi hän otti linnun ja hiukan salaattia ja hymyili suloisesti lautaselleen, jättäen Zenon asiaksi todistaa väitteensä, mutta tämä ei mennytkään ansaan.
"Sitten teidän kanssanne ei ole helppo elää", tokaisi hän. "Olen iloinen, että se on lopussa."
"Ottakaa hiukan tätä salaattia!" ehdotti Zoë. "Se on todellakin suloista!"
"Huomenna minulle tulee joitakin vieraita päivälliselle", sanoi Zeno kiinnittämättä mitään huomiota hänen kehoitukselleen.