Sándor: Sen minkä minun täytyi tehdä, ei enempää, eikä vähempää! Ja nyt, kun se on täytetty, ei minua enää tarvita täällä; nyt voin kadota! Rózsa, älä unohda paperia. Katsokaa, viimeisen kerran näette nyt tämän pojan. Tämän jälkeen ei hänestä tavata enää jälkeäkään näillä mailla. Hyvästi!
Rózsa: (Suurimman hädän vallassa.) Ei, ei, Sándor! Sinä et saa mennä… kuuletko, sinä et saa! Minä rakastan sinua, rakastan kuitenkin, kaikesta huolimatta. Niin, rakastan ainoastaan sinua, enkä ketään muuta. Minä en voi elää ilman sinua. Ainoastaan sinun morsiamenasi tahdon olla ja sinun kanssasi vihille käydä.
Krouvari: Rózsa, Rózsa, sinä et tiedä mitä sanot!
Mies: Tyttö, tyttö!
Sándor: Pusta on nyt tämän pojan morsian ja pustan kanssa hän menee vihillekin. Jääkää hyvästi!
(Poistuu nopeasti perälle vasemmalle.)
Rózsa: (Juoksee perälle.) Sándor! Sinä et saa… et saa!… (Vaipuu maahan.) Oh… oh… oh!…
(Ukkonen jyrähtelee mahtavana.)
Väliverho.